Tee asioita muiden hyväksi ja vaalien jälkeistä lätinää

you-make-jesus-cry-detail-onehorseshy-t1.gif

Ajattele muitakin kuin itseäsi ja toimi muiden tähden, niin Jeesusta ei itketä.

Kun asuu ulkomailla, Suomen politiikan seuraaminen näyttäytyy toisenlaisena. Neljä vuotta sitten eduskuntavaalitulosten selvittyä hain jo mielessäni turvapaikkaa seksuaalipakolaisena, koska Ugandakin näyttäytyi turvallisemmalta paikalta ei-heterolle asua. Se johtui kai sosiaalisesta kuplasta, jossa elin klataisteni kanssa. Kun joidenkin oletettujen hallituspuolueiden puheet minun kuplassani alkoivat kuulostaa siltä, että Suomessa ei voi enää elää tällainen mamuja hyysäävä homo-kasvissyöjä, joka räpeltää postmodernia tekotaiteellista paskaa, niin vähemmästäkin tunteet kuohuivat ja paniikki alkoi pukata päälle. En osaa sanoa, millaista oli kuplan ulkopuolela tai niiden kuplien sisäpuolella, joissa mamuja, homoja, kasvissyöjiä ja taiteilijoita ei hyvällä katsottu.

Näiden vaalien aikaan asun Saksassa, ja näen samankaltaista paniikkimieltä osittain sosiaalisen median kautta. Ehkä kuitenkin on jo opittu, että sosiaalinen media muodostaa helposti samanmielisten kuplan, jossa paniikkia lietsotaan, ja kokonaiskuva voi vääristyä. Ja eduskunta hallituksieen valitaan onneksi vain neljäksi vuodeksi kerrallaan, ei siinä kai saada kaikkea tuhottua. Kai. En minä mistään mitään oikeasti tiedä. Vain sen, että itse olen tänä vuonna vähän lunkimpi.

Kirjoitin Fb-statukseeni:

”Mä vaan haluan itseäni  jos ei henkilökohtaisesti niin jossain sielun sopukoissa  koskettaen turkistarhauksen loppumaan, tuotantoeläimille lajityypillisemmän elämän, perustulon, translain uudistuksen, avioliittolain läpi, ilmastolle haitallisia päästöjä alas, uusiutuvia energianlähteitä, terveydenhuollon paperittomille ja muille yhteiskunnallisessa vaikeassa asemassa oleville (prostituoidut, ihmiskaupan uhrit, karkotusuhan alla olevat), maahanmuuttajien integroimista yhteiskuntaan, uskonnonvapautta, jatkuvan voiton, kilpailun ja talouskasvun tavoittelun vähenemistä ja rauhaa maailmaan. Siinä mun kommentti vaaleihin. Monta muutakin asiaa haluan, mutta nuo nyt olivat mielessä. Jotain yritän itsekin räpeltää näiden asioiden eteenpäin viemiseksi enkä vain äänestä kerran muutamassa vuodessa.”

Ehkä viimeinen on tärkein: toteuttakaa politiikkaa arjessa eikä vain äänestyskopissa kerran muutamassa vuodessa. Miettikää myös, että kenellä on asiat vielä huonommin kuin sinulla. Minä en voi hehkuttaa olevani suomalaisen yhteiskunnan ideaalitapaus (kuka on?), mutta minä edes pystyn ajamaaan jotenkin omia oikeuksian, minulla on kaikki suhteellisen hyvin. Eläimet, lapset, ilmasto, ympäristö ja vaikeasti vammaiset eivät voi itse edes vaikuttaa oikeuksiinsa. Ja marginaaliset ryhmät kuten transsukupuoliset ovat niin pieni joukko, että heidän äänensä ei kuulu, he tarvitsevat muita huutamaan puolestaan, jotta saisivat äänensä kuuluviin ja oikeuksiaan eteenpäin. Demokratiassa tärkeitä asioita hukkuu enemmistön oman navan ympärillä louskuttamiseen. Äänestä ja tee tekoja toisten oikeuksien puolesta.

Haen pontta asialleni – vaikka joillekin se juuri lässäyttää koko homman – siteeramalla Jeesusta:

”Kaiken, minkä olette jättäneet tekemättä yhdelle näistä vähimmistä, sen te olette jättäneet tekemättä minulle.” (Matt.25:45)

Hemuli
 

Puheenaiheet Uutiset ja yhteiskunta

Kristillistä politiikkaa

vaalit.png

 

Yritin keksiä vielä vähän vähemmän kutsuvan otsikon, mutta tuota luotaantyöntävämpään sanapariin en kyennyt. En puhu tässä kirjoituksessa sen paremmin Kristillisdemokraattisen puolueen polittikasta, joka ei aina näyttäydy minulle kovin kristillisenä kuin muidenkaan oikeistokonservatiivien koti, uskonto, isänmaa — puheesta. Minulle kristillisyys elämässä tarkoittaa jotakuinkin kahta asiaa: heikomman puolelle asettumista ja rakkauden voittoa pelosta. Niin myös politiikassa.

 

En ymmärrä vaatimusta, että uskonto ja politiikka eivät saisi sekoittua keskenään. Politiikassa on kyse arvovalinnoista; uskonto on usein pohjana noille arvoille. Samaa logiikkaa noudattaen mitkään muutkaan aatteet vasemmistolaisuudesta feminismiin eivät saisi olla mukana poliittisessa päätöksenteossa. Uskonto saa näkyä politiikassa, mutta sen enempää kuin feministinä en voi olettaa kaikkien jakavan ihmiskuvaani ja tekevän päätöksiä sen mukaan, en voi olettaa sitä kristittynäkään. Minun täytyy kyetä argumentoimaan näkemykseni niin, että sen voi ymmärtää ja mahdollisesti myös jakaa sellainenkin ihminen, jonka tausta on eri. Ehkä Suomen viisain ihminen, arkkipiispa Kari Mäkinen, puhui Kirkon arvoillassa tästä kuten myös monesta muusta asiasta hyvin. Suosittelen kuuntelemaan

 

Olen miettinyt näiden vaalien aikana erityisesti pelon vaikutusta ihmisten toimintaan. Kotipaikkakunnallani Joensuussa on tuhottu maahanmuuttajataustaisen ehdokkaan tukijoukkojen pizzerioita ja kaadettu hänen vaalijulisteitaan. Perimmäisenä syynä tuollaiseen toimintaan lienee pelko. Vähänkään vieras koetaan uhaksi. On ihmisiä, jotka kokevat toisten oikeuksien parantumisen olevan heidän omasta elintilastaan pois. Tavallaan se on totta. Alkutilanne vain on ollut se, että valta ja oikeudet ovat jakautuneet epätasaisesti ja väärin perustein. Kysymys kuuluu, onko toisilla suurempi oikeus hyvään elämään kuin toisilla, miehellä naisen oikeutta suurempi, heterolla suurempi kuin homolla, suomalaisella kuin kaikilla maailman muilla kansoilla, ihmisellä kuin eläimellä ja kristityllä kuin muslimilla. 

 

Olen myös miettinyt, miten Suomessa voi olla Perussuomalaisen puolueen ja sen kannattajien verran itsensä syrjäytetyksi ja kaltoinkohdelluksi kokevia ihmisiä. Miten voi olla näin, vaikka meillä on peruskoulu ja sosiaaliturva, joiden luulisi ehkäisevän osattomuuden kokemusta? Johtuuko perussuomalaisten ja muiden samaan retoriikkaan nojaavien kannatus siitä, että he pitävät kiinni menneestä? Muutos pelottaa ja tuttu vankila tuntuu vapautta turvallisemmalta. Taantumalla, velalla ja kestävyysvajeella pelottelulla saadaan aikaan ilmapiiri, jossa ihmiset takertuvat tiukasti kiinni omaansa. Talouspuheen lisäksi maailman kriisit pelottavat. On pelottava Putin ja pelottava Isis. Ne todella ovat pelottavia, mutta lyhytnäköiset ratkaisut kuten rajojen sulkeminen, pakolaiskiintiöiden leikkaaminen ja ihmisioikeuksista hiljaa oleminen vasta pelottavia ovatkin. Pelko on inhimillistä ja ymmärrettävää, mutta se ei saisi sanella ratkaisuja, sillä pelon vallassa ihminen harvoin tekee parhaita päätöksiään. 

 

En ole mukana puoluepolitiikassa. En ole sitoutunut yhteenkään puolueeseen. Sen sijaan olen sitoutunut lähimmäisenrakkauteen. Äänestän näissä vaaleissa ehdokasta, joka uskaltaa rakastaa, ei anna pelon voittaa ja asettuu aina heikoimman rinnalle. Ja tunnustautuu feministiksi, sillä feministinen puolue olisi ainoa, johon voisin ajatella liittyväni. 

 

– Mirka Maaria

Hyvinvointi Hyvä olo Raha Uutiset ja yhteiskunta