Vuosia sitten törmäsimme kukkakaupassa siskoni ja isäni kanssa naapurin rouvaan, jota emme olleet nähneet ainakaan pariin vuoteen. Äiti oli kuollut vähän aikaa sitten. Kukkien valintakin tuntui vaikealta tehtävältä. Mistäköhän kukista äiti olisi tykännyt ja miten me osaamme kukkia hoitaa? Kukat olivat olleet äidin valtakuntaa, alue, jota me olimme vain vierestä ihailleet.

Naapurin rouva oli selkeästi iloinen meidät nähtyään, ehkä hän oli kuvitellut meidän näyttävän paljon surkeammilta. Spontaanisti hän totesi isälleni: Kalle, sinulla on niin kauniit tyttäret.

Spontaani kehu piristi minua. Se hämmensi, mutta tuntui hyvältä.  Samantien tuntui kuitenkin, että matto vedettiin jalkojeni alta, kun isä sanoi: ”Äh, niin ovat meikeissään”.

Kukaan miestä ei oikein tiennyt , miten olisi jatkanut keskustelua. Naapurin rouvakin vaivautui ja kääntyi nopeasti  kukkien  puoleen.

Jos on taito osata antaa kiitosta, on taitoa osata ottaa sitä myös vastaan. Eihän isäkään tahallaan sammakoita kai päästellyt. Ja silti, sanat syöpyivät syvälle sydämen sopukoihin osastolle: En taida kelvata oikein mitenkään.  

———————————

Nykyään töissäni oppilaitospappina ja paripsykoterapeuttina törmään tähän ”kelpaanko minä” kysymykseen  lähes päivittäin. Se tulee esille eritoten parisuhde- ja seksuaalisuuskysymyksissä. Niin paljon on meitä, joiden on ollut vaikea ymmärtää olevansa kelpaava.  Kysymystä on monen vaikea tiedostaa, mutta se saa muotonsa erilaisin elämänkääntein. Toiset hakevat hyväksyntää kuka mitenkin. Rakkauden ja hyväksynnänkaipuiset  saattavat sekoittaa seksin ja rakkauden. Tai ainakin luulevat saavansa rakkautta seksin avulla.  Kunhan jotain edes saisi. Toiset ovat menneet niin lukkoon seksuaalisuuden alueella, että seksuaalinen läheisyys ei pitkässä turvallisessa suhteessakaan onnistu. Ei vaan pysty. Lukkoja on liikaa.

Pikkuhiljaa, pitkässä parisuhteessa ja/tai pitkässä terapiasuhteessa mitätöinnin ja vaille jäämisten kolhuihin voi loistaa valoa. Lukot avautuvat.  Uudenlaisen näkökulman avulla voi  avautua katsomaan itseäänkin rakastavammin ja hyväksyvämmin. Antaa anteeksi itselleen. Seksuaalinen läheisyys voi silloin olla mahdollista.  Mukavaa. Innostavaa. Ihanaa.

Jos pystyy, olisi hyvä antaa anteeksi myös niille, jotka lukot ja mitätöinnit aiheuttivat.  Jos pystyy. Itsensä takia olisi hyvä.

–          Minna T.