Ulos kaapeista!

pelko.jpg

(Kuva Sara Järvinen)
 

Pride:n kunniaksi muutama oma kaappini. Uskon vahvasti siihen, että mitä vähemmän esitämme mitään, sitä vapaimpia meistä tulee. Totuus tekee vapaaksi, tiedättehän. Jumalahan jo tietääkin kaikki nää jutut. Ja tykkää minusta. Ja sinusta kanssa, kaikkine kaappeinesi.

Perheeni on jokin muu kuin ydinperhe –kaappi

Joku kirkollinen hahmo kysyi taannoin onko minulla perhettä. Aloin änkyttää. Että, no, tavallaan, että on mulla kaksi lasta. Lopulta otti ihan hulluna päästä, että aloin jotenkin epäröidä vastauksessa, koska olen itsekseni lasteni kanssa. Totta helvetissä minulla on perhe! Sovellettakoon myös kaikkiin muihin mahdollisiin ei-ydinperhe –komboihin.

Abortti – kaappi

Hemmetti sentään. Miten paljon häpeää, surua ja tuskaa tähän liittyy. Ja sitten se ajatus, että joku vielä tuomitsee päätökseni. Ja että vielä Jumalakin. Aletaan viimeistään nyt puhua tästä normaalisti jooko.

Mielenterveys –kaappi

Hullu mä en ole, mutta saatan vähän ollakin. Tässä kirjoituksessa sanoin jo kaiken tästä, joten lukekaa sieltä. Mutta muutetaan asennetta tähän.

Seksi –kaappi

Kristityt ja nähin kuuluvat kirkon työntekijät harrastavat seksiä ja nauttivat siitä. Myös avioliiton ulkopuolella. Myös sinkut. Me runkataan, katsomme osamme pornosta, meillä on monenlaisia fantasioita, monenlaisia suhteita. Jos tämä nyt vielä yllätti jotain, niin siitä kannattaa vähän soimata itseään.

Uskovainen –kaappi

Tää on tosi paha. Mutta mitä jos voisikin sanoa ihmisille, että niin, minusta toi kristinusko ja Jumala on aika jees. Rukoilenkin. Ja mitä jos ne ei katsoisikaan kieroon.

 

Ja sitten vielä yksi bonus-kaappi, toiveeni ja vinkkini tähän ryhmään kuuluville:

Olen johtotehtävässä kirkossa tai kirkon työntekijä ja homo –kaappi

Jokaisella pitää olla tietysti vapaus valita kertooko tai ei. Mutta erityisesti johtotehtävissä ja kaapissa elävät, annatte mallin, että asiassa on hävettävää ja salattavaa. Tässä teille rohkaisua ja esimerkkiä:

Minna J.

suhteet oma-elama hyva-olo

Pöydässä nro 6

pöytä nro 6.jpg

Olen seissyt kymmenien ja taas kymmenien arkkujen päässä. Katsonut itkeviä kasvoja, vakavia naamoja, lohdutonta huutoakin kuunnellut. Sanonut jäähyväissanoja. Saattanut taivaan tielle ihmisiä vauvasta vanhukseen. Ihmiset ovat kuolleet sairauteen, masennukseen, vanhuuteen, toisten pahuuteen, odottamattomaan onnettomuuteen tai sitten on syy jäänyt selvittämättä.

Taivas on kohtaaminen pöydässä nro 6. Näin olemme ystäväni kanssa tuumailleet. Tulet ovesta sisälle ja näet kaikki ystävät ja rakkaat suuren pöydän ympärillä. Kaikki ovat sinua odottaneet. Ystäväni kanssa sovittiin, että se joka menee ensin pöytään numero 6, tilaa lasillisen kylmää valkoviiniä odottamaan toisen saapumista. Tässä kohtaa ei tarvitse miettiä, että ehtiikö taivaassa viini lämmetä.

En jaksaisi seisoa arkkujen takana, jos en uskoisi pöytään numero 6. Jossakin on oltava pöytä, jossa on ruokaa kaikille. Pöytä jossa kukaan ei juo liikaa. Pöytä jossa kukaan ei syö yksin. Pöytä jonka alla on kupit koirille ja kissoille. Pöytä johon meitä on odotettu.  Pöytä jossa odotuksen ikävä päättyy.

Vanha juutalainen opetus menee jotenkin näin. Mitä eroa on taivaalla ja helvetillä? Helvetissä ihmiset istuvat pöydän ääressä, joka notkuu ruokaa, mutta kaikilla on niin pitkät lusikan varret, että lusikkaa on mahdotonta laittaa omaan suuhun. Myös taivaassa ihmiset istuvat pöydän ympärillä, joka notkuu ruokaa. Myös siellä lusikan varret ovat niin pitkiä, että lusikkaa on mahdotonta laittaa omaan suuhun, mutta taivaassa ihmiset syöttävät toisiaan.

Vielä ei mennä pöytään nro 6. Syöttäkää toisianne.

Nanna H.

suhteet oma-elama oma-elama syvallista