Sisko pilasi kaiken
Tyttäreni, 7v., oli piirtänyt kerhossa kuvan perheestään, josta löytyi hamsteri, marsut, sisarpuolet, mummi ja ukki ja pari pehmolelua, mutta sanoi unohtaneensa kohta 2v. pikkusiskon. Vanhingossa. Luultavasti ylitulkitsen, mutta aloin miettiä oliko se kuitenkin tiedostamaton harras toive?
Tuo samainen lapseni sai olla kuusi vuotta kaiken huomion keskipisteenä. Pikkusisaren syntymän jälkeen kyseinen paikka on luonnollisesti ollut mennyttä, mutta pikkukakkonen toi tässä perheessä mukanaan muitakin kurjia tapahtumia, joilla on ajallinen yhteys, vaikka ne eivät siskosta johtuneetkaan. ”Toi on niin ärsyttävä, mutta en voisi elää ilman sitä” olen kuullut lapseni sanovan siskostaan useampaan kertaan.
Tarkastelen mielenkiinnolla siskojen välisiä suhteita. Ystävien ja tuttujen. Aika harvoin näkyy toteutuvan ”siskoni on paras ystäväni läpi elämän” – klisee. Minulla on itselläni yksi sisko, ei veljiä. Meillä on niin paljon ikäeroa, että olemme tavallaan syntyneet eri perheeseen. Meistä on tullut hyviä ystäviä, mutta oikeastaan vasta kun minustakin tuli aikuinen ja äiti.
Äidilläni on neljä siskoa. Toisella mummollani on 4 siskoa. Serkuistani 11 on tyttöjä (4 poikaa). Itselläni on kaksi tyttöä ja lapsillani on myös 2 isosiskoa, sellaisia, jotka eivät asu meillä vaan käyvät viikonloppuisin ja lomilla. Paljon, paljon naisia. Itse luulin pienenä, että naiset voivat saada vain tyttövauvoja. Jossain kohtaa ymmärsin, että jostain niiden poikienkin on tähän maailmaan tultava.
Millainen suhde sinulla on siskoosi? Kuinka paljon vaikuttaa se, onko iso- tai pikkusisko? Mikä on tärkeää siskossa? Oletko kaivannut siskoa?
Ps. Osallistu käyttäjäkyselyyn, voit vaikka viedä palkintolipuilla siskosi leffaan!
Pss. Kirjablogissani oli joskus vähän siskosteemaa, jos haluat siis lukea kivoja sisko-kirjoja, täällä muutama vinkki.
