Menin tänään bussilla kotiin töistä. Tennispalatsin edestä bussiin tuli mies, joka oli kännissä ja housut hädin tuskin jalassa. Mietin mielessäni, että toivottavasti mies ei istu viereeni. Minä en kehtaa koskaan laittaa laukkua käytäväpaikalle tukkeeksi, mutta mielessäni kehtaan kyllä toivoa, että juopot eivät istuisi viereeni. Mies ei istunut viereeni.

Ja jos olisikin istunut ja ollut hiljaa, niin mikäs siinä. Mutta valitettavan usein humalaisten on jankutettava jotain vierustoverille koko matkan ajan tai sitten he haastavat riitaa, huutelevat turhuuksia ja haisevat pahalle. Jos tulet luokseni peseytyneenä ja selvin päin autan sinua auliimmin.

Helsinki missiolla oli viime syksynä mainoskampanja, jossa oli kuvattuna pieni poika itku silmässä ja kuvatekstissä luki: isona minusta tulee sekakäyttäjä. Jokaisen ongelmaisen aikuisen takana on tarina, joka lähtee usein jo lapsuudesta. Jokaisen nukkavierun juomarin elämä alkaa lapsuudesta, joka oli kenties kerran toivoa täynnä.

On päiviä jolloin jaksaa toisten hätää paremmin kuin toisina päivinä. On päiviä jolloin turhautuu siihen, että kerta toisensa jälkeen ihmiset jättävät ottamatta itseään niskasta kiinni. Montako mahdollisuutta täällä annetaan ihmisille olla ihminen? Ei jokainen päihtyneenä liikkuva tietenkään ole apua pyytämässäkään, mutta ymmärrät varmasti mitä tarkoitan. Olen kuullut sanottavan, että jos ihminen ei auta toista ihmistä, niin se ei tarkoita, etteikö Jumala ihmistä auttaisi.

Mitä se sitten on, Jumalan apu, jos ihmiset eivät toisiaan auta? Itse Jeesus saisi istua viereeni pissat housuissa viinalle haisten ja minä saattaisin sinnikkäästi katsoa bussin ikkunasta ulos ja toivoa pysäkkini tulevan pian. Jumala, auta sinä minua olemaan kristitty tänä vuonna, koska aina halu auttaa ei herää luonnostaan. Myös presidentti toivoi uuden vuoden puheessaan, että me auttaisimme toisiamme. Lopuksi hän toivotti Jumalan siunausta.