Kristillinen perhekäsitys
Mitä sinulle tulee mieleen otsikosta? Ehkä kuvan ydinperhe, miehen ja naisen muodostama parisuhde, kaksi lasta, omakotitalo ja oma auto? Kunnolliset, paikallaan pysyvät, perhejoulua viettävät ihmiset?
Raamatun kuvaus perheestä ei ole sitä. Vanhassa Testamentissa perheet ovat laajoja, todellisia suurperheitä. Uudessa testamentissa Jeesus, Kristus, kristinuskon keskus ja näin ollen kristillisten arvojen alkujuuri, puhui paljon rakkaudesta, mutta hän puhui siitä kaikkien uskovien ihmisten, kaikkien ihmisten yhteyden rakentajana. Hän puhui omaisuuden jakamisesta, omastaan antamisesta ja toisen osaan asettumisesta. Hän ei puhunut suljetusta ydinperheestä.
Minun lapsuuden perheeseeni kuului alunperin äiti, isä ja kolmetoista lasta. Nyt perhe on entisestään laajentunut sisarusten puolisoiden ja lasten kautta. Meitä on paljon, mutta paljous on aina tuntunut hyvältä ja normaalilta. Luokkakaverini kysyi kuinka muistan kaikkien sisarusteni nimet. Kysymys tuntui silloin oudolta ja typerältä. Vanhempana tajuan, että kysymyksen takana oli aito ihmetys ainoalta lapselta. Hän ei voinut tietää eikä käsittää, millaista on elää kymmenien ihmisten pyöriessä ympärillä joka hetki.
Toinenkin perheeni oli monien mielestä erityislaatuinen. Asuin pitkään siskoni ja hänen lastensa kanssa. Siskoni pieni poika totesi neuvolatädille, että hänellä ei ole isää, mutta hänellä on Mirka. Tämä perhe oli meille ihan tavallinen, vaikka tuttavat ihmettelivät, karsastivat tai ihastelivat sitä. Muuttaessamme uudelle paikkakunnalle naapurin tytöt eivät saaneet leikkiä lastemme kanssa niin kauan kuin heidän äitinsä luuli meitä naispariksi. Kun totuus valkeni, niin suhtautuminen muuttui. On surullista, että tuollainen asia vaikuttaa. Se on surullista, se on ymmärrettävää – ja se on väärin.
Lapsi ei saa leikkien toisten kanssa, koska ne toiset ovat somaleja, romaneja, uskovaisia, jumalattomia, kommunisteja, vammaisia, vieraita, toisia. Karttamisen taustalla on aina pelko. Lasten yhdessä rakentama lumiukkokin muuttuu uhkaavaksi, jos nenäporkkana on haettu kodista, jossa on kaksi isää, rukousmatto tai televisio, jotakin omaan kulttuuripiiriin kuulumatonta, vierasta eli pelottavaa.
Yksi lempikohtiani Raamatussa on ensimmäinen Johanneksen kirje. Siinä sanotaan: Pelkoa ei rakkaudessa ole, vaan täydellinen rakkaus karkottaa pelon. (1.Joh.4:18) Siinä on unelmani, utopiani ja uskontunnustukseni. Toivoisin osaavani elää sen todeksi. Jospa osaisin kohdata toiset ihmiset ja tuntea yhteenkuuluvuutta heidän kanssaan. Kristillisen perhekäsityksen sisään, Jumalan perheväkeen, kuulumme me kaikki.
Kuvat:
Oma perhealbumi sekä googlen kuvahaku hakusanoilla: family, gypsy family, gay family, holy family
– Mirka Maaria
