Yhtä moitetta kohtaan pitäisi kuulemma olla viisi kehua, että tunnelma kotona tai työpaikalla pysyisi hyvänä. Tahdomme muistaa haukut paremmin kuin kehut. Pitää tietysti olla myös kehujen arvoinen. Kyllä jokainen tunnistaa kehun, joka on ihan lämpimikseen ilmoille ladeltu vailla mitään todellista pohjaa. Meillä on korvissa myös erilaisia suodattimia. Toiset kuulevat vain moitteet, toiset osaavat kääntää kriittisen palautteen aina ylistykseksi.

Olen vastarannan kiiski some-kampanjoissa, joissa pitää luetella viisi parasta kirjaa tai laulua tai ottaa joka päivä kuva omasta luksusarjesta tai laittaa piiloseksikäs tyttöjen salakoodi omaan statukseen ja sillä liittyä rintasyöpätietoisuusprojektiin. En ole myöskään kehunut puolisoani tämän viimeisimmän hästägin alla. Se ei tarkoita sitä, että pitäisin hölmöinä niitä, jotka ovat kehuneet.

Joissakin tapauksissa julkikehulla voi olla merkittävä arvo. Se voi toimia harvinaislaatuisena julkisena tunnustuksena. En tiedä ketään, jotka haukkuisivat puolisoaan avoimesti Facebookissa, mutta jotkut ihmiset eivät kyllä hiisku parisuhteestaan yhtään mitään sosiaalisessa mediassa. Silloin voi tuntua eri hienolta, jos kumppani kerrankin laittaa yhteisvalokuvan kaikkien nähtäville. Se on nykyajan lehti-ilmoitus kuulumisesta jollekin. Kumppanin kehumisella voi olla myös tärkeä muistutusarvo vaikka työtovereille. Elämääni kuuluu muutakin merkittävää kuin se, minkä te täällä töissä näette välillä 8-16.

Asiantuntijana voin puhua tietysti vain omasta parisuhteestani. En tiedä oikeastaan mitään monien niiden ihmisten parisuhteista, jotka ovat viime päivinä kehuneet kumppaniaan julkisesti. Toisten kehuja lukiessa tulee hyvä mieli, vaikka ihmisiä ei tuntisikaan. Toivon, että Facebookkiin tai Twitteriin kirjoitetut kehut eivät ole ainoita, joita puoliso saa. On ikävä ajatella, että joku saa osakseen rohkaisevaa puhetta vain siksi, että netissä on meneillään joku juttu. Ja toivon että kehut eivät ole kulissia ja pelkkää julkista someperformanssia. #lomallapariisissa #loisvuittoninlaukku #domperignon #munkultaontäydellinen.

Äitini kertoi vuosia sitten olleensa työporukan kanssa ravintolassa Italiassa. Seurueeseen oli kuulunut samaa työtä Italiassa tekevää väkeä. Yksi seurueen italialaisista miehistä oli alkanut jossain vaiheessa iltaa kovasti kehumaan äitiäni kaikkien kuullen. Äitini sanoi, että siitä tuli hyvä mieli. Mutta ei ollenkaan niin hyvä mieli kuin siitä, että isä oli kotona spontaanisti kehunut hänen sääriään kahden kesken, kun äiti oli laskeutunut eräänä aamuna portaita alas olohuoneeseen.

Nanna H.