Anna meille paukapäille luovaa mieltä
Olin teologian opintoihin kuuluvassa työpajassa, jonka veti teatteriohjaaja Antti Sevanto. Hän sanoi, että uskon ja taiteen suhde on siksi ristiriitainen, että edellinen katsoo tulevaan ja jälkimmäinen menneeseen, alkukirkkoon, juurilleen. Ajatus pitää varmasti paikkansa etenkin kirkon ja uuden taiteen suhteen. Tästä vaikeasta ja tunteita herättävästä uskon ja taiteen kohtaamisesta saimme esimerkin jo työpajan aikana. Yksi osallistujista lähti huutaen ja ovia paukuttaen pois tilaisuudesta. Hän ei halunnut kuulla puhuttavankaan tanssin tai teatterin tuomisesta kirkkoon. Sevanto suhtautui tyynesti nuorukaisen purkaukseen. Samaa ei voi ikävä kyllä sanoa minusta.
(Anna Hyvä Jumala, minulle kärsivällisyyttä kaikkien paukapäiden kanssa, erityisesti oman paukapäisen pääni kanssa.)
Sevanto kertoi taiteilijoista, jotka olivat kokeneet, että heidän on valittava taiteen ja uskon, taiteilijana ja uskovaisena olon, välillä. Äkkiseltään tämä kuulosti uskomattomalta. Ei kai luova Jumala voi haluta meiltä luovuuden tukahduttamista?
Kuitenkin, kun pysähdyn ajattelemaan omaa lähipiiriäni, huomaan tuntevani useita ihmisiä, jotka ovat kieltäytyneet jatkamasta taiteen tekemistä, jotta eivät menettäisi paitsi uskoaan, niin ennen kaikkea uskovien ihmisten tukea ja sosiaalista verkostoaan. He ovat rajoittaneet omaa ilmaisuaan tai opiskelleet aineensa opettajaksi, vaikka oma intohimo olisi ollut olla tuottava taiteilija, jotta heidät tunnustettaisiin uskoviksi ihmisiksi.
Taide kurottaa näkymättömiin, jota ei vielä nähdä. Minun mielessäni se vertautuu uskoon, sillä eikö uskokin kurota kohti abstraktiota, vielä hahmotonta, joka kerran nähdään kasvoista kasvoihin. Minulle usko ja taide eivät liiku vastakkaisiin suuntiin mieleni avaruudessa. Usko ammentaa menneestä, mutta elää tässä hetkessä kohti tulevaa. Samoin taide tuntee historiansa, näyttää sen sekoittuneena nykyhetkeen aukoen samalla ikkunoita muihin mahdollisiin, ei vielä läsnäoleviin maailmoihin.
http://www.youtube.com/watch?v=6ozwiEy20Iw&feature=youtu.be
Eri taidemuodot ovat työväline, joita voi käyttää oikein tai väärin, oikean tai väärän puolustamiseen. Ei taide, ei edes esittävä taide, ole olemuksellisesti pahaa, totesi Sevanto työpajassamme. Se voi palvella hyvää kuten yllä olevassa videossa, jossa pieni tyttö tanssii, tanssii, tanssii. Videon tyttö haluaa aina tanssia ilmoille kaikki tunteensa, kokemuksensa ja ajatuksensa. Tyttö hukkaa usein sanoja, muttei koskaan liikkeensä kieltä.
(Anna Hyvä Jumala, meille kaikille paukapäille luovaa mieltä hyväksyä ja uteliaasti tunnustella omaan kokemusmaailmaamme ja mukavuusalueeseemme kuulumattomia asioita. Näytä ne moninaiset mahdollisuudet, miten me voimme uskoa sinuun ja kertoa siitä asiasta, Siitä Asiasta.)
Kuva: Rain Dance, Wim Wenders
– Mirka Maaria
