Halataan maailma paremmaksi
Olet varmaan nähnyt Ylen Kioskin halaustempauksen. Ehkä myös sitä seuranneen Maryanin ja Sadekin vastaavan luottamuskokeen. Videot ovat ehdottomasti katsomisen arvoisia, vaikken olekaan niihin yksiselitteisen ihastunut. Ensimmäisessä minua äkkiseltään oudoksuttaa asetelma, jossa oletetaan suomalaisen miehen ja muslimin olevan kykenemättömiä luottamaan toisiinsa. Toisessa minua taas häiritsee sukupuolijaottelu, vaikka tiedänkin sillä olevan uskonnollisen (tai kulttuurisen) perustelun. Molemmat jaottelut tuntuvat yhtä turhilta ja keinotekoisilta: jako muslimimaahanmuuttajiin ja rasistisuomalaisiin sekä jako miehiin ja naisiin. Tunnen jääväni kaikkien jakojen ulkopuolelle. Jaottelut tekevät surulliseksi, vaikka itse halaukset tuovatkin hyvän mielen.
Videot ovat saaneet innoituksensa New Yorkin vastaavasta muutaman viikon takaisesta tempauksesta. Itse olen nähnyt videon samasta ideasta ilman jaottelua joskus aiemmin ja silloin se teki minuun suuren vaikutuksen. Ehkä siinä videossa kosketti sen piilotetumpi poliittinen sanoma. Video tuli enemmän kohti. Se vaati tutkiskelemaan itseä. Luottaisinko minä tuohon tuntemattomaan? Olisiko minusta seisomaan tuossa kädet levällään ja silmät sidottuina?
Minulle tuli yökylään 8-vuotias siskontyttöni. Kirjoitin tätä blogia ja katselin noita videopätkiä. Tyttönen tuli olkani taakse ihmettelemään. Hän ei ymmärtänyt tempausten ideaa. Yritin selittää jotain ennakkoluuloista ja eri uskontokunnista ja kansallisuuksista ja siitä, miten ihmiset pelkäävät vieraita ihmisiä ja asioita. Lopulta vaikenin. Ei minun kannata kertoa lapselle, että ihmisten ei tarvitse pelätä erilaisia ihmisiä, jos hän ei edes huomaa ajatella, että niin voisi tehdä.
Ehkä hän saa kasvaa maailmaan, jossa halataan enemmän ja pelätään vähemmän?
Halauksin, Mirka Maaria
