Nanna päätti kysyä kohdunvuokrauksesta. Kysymys nousi HS:n kuukausiliitteen Vaikea raskaus -artikkelista. Itsekin olen miettinyt asiaa tuon luettuani. Siinä kerrotaan Laurasta ja Rikusta, joille on fyysisesti mahdotonta saada lasta, sillä Lauran kohtu on poikkeava. Myöskään adoptio ei ole mahdollinen. He päättävät lopulta hankkia lapsen laittomasti, käyttäen venäläistä välitystoimistoa. Tämä siksi, että sijaissynnytyksestä tuli laitonta Suomessa vuonna 2007.

Artikkelista löytyy pieni kiinnostava huomio. Kun lakimuutosta valmisteltiin pyydettiin asiantuntijalausuntoja. Selkeästi sijaissynnytystä vastaan asettui MLL:n, Lastensuojelun keskusliiton, Etenen ja Lääkäriliiton lisäksi Kirkkohallitus. Minusta tämä oli hitusen yllättävää, koska kovin moniin asioihin ”kirkon kanta” vaikuttaa olevan epäselvä. Tästä kirkolla on siis mielipide! Lähdin selvittelemään asiaa.

Kirkon kanta ylipäätään mihinkään asiaan on ongelmallinen, koska kirkon 4,1milj. jäsentä eivät tietenkään ole mistään asiasta samaa mieltä. Asiantuntijalausuntoja kirjoittavat toki asiantuntijat. Kristillinen etiikka perustuu käytännössä sellaisiin raamatullisiin ajatuksiin, että tehdään enemmin hyvää kuin pahaa ja toisille sitä mitä toivoisi itselleen tehtävän. Erilaisia kysymyksiä voi tarkastella sen kautta, että asettuu toisen asemaan, huomioi hänen tarpeitaan ja edistää sitä mikä on hänelle hyväksi. Heikoimmilla olevan oikeudet pitäisi olla lähtökohtana ratkaisuissa – järkeä ja omaatuntoa unohtamatta.

Hmm. Jos pohdin artikkelin parin tilannetta ja asetun heidän asemaansa, ymmärrän erittäin hyvin toiveen sijaissynnyttäjästä. Voin ymmärtää myös heille läheisen ihmisen haluavan täyttää heidän toiveensa ”lainaamalla” heille kohtuaan. Kuulostaisi erittäin kristilliseltä. Myötätuntoni on heidän puolellaan – omatkin raskauteni ovat vaatineet vaikeita eettisiä valintoja.

No, lainsäätäjää ei tunteeni kiinnosta. Ymmärrän myös sen, että sijaissynnyttämisen juridinen ja eetinenkin puoli on melkoinen sekamelska monen oikeuksien varmistamisesta: pitää miettiä lapsen etu, sijaissynnyttäjän asema ja tulevien vanhemipien vastuut. Ja se mitä tapahtuu, kun jokin näissä monessa muuttujassa menee pieleen. (Kuinka läheinen sijaissynnyttjän tulee olla? Kenen sukusoluja sijaisynnytyksessä voidaan käyttää? Voiko tästä maksaa korvausta? Jne.) 

”Kirkon kannassa” lukee lause: ”lapsen saaminen ei ole kenenkään subjektiivinen oikeus, eikä ihmisoikeus”. Siinä sanotaan myös, että kieltäminen voidaan perustella eettisesti, juridisesti ja psykologisesti. Uskon, että perusteluille on syynsä. Lausunnossa vaaditaan parempia mahdollisuuksia adoptioon ja sitä toivon myös itse.

Kysymys oli silti, että mitä itse kohdunvuokrauksesta ajattelen. Jos tällä vähäisellä asiantuntijuudella ja tunteella saisi päättää, niin haluaisin sallia sen. Tarkasti ammattilaisten valvonnassa sijaissynnytys olisi varmasti paljon parempi kuin se, että tällaisessa tilanteessa olevat parit etsivät ratkaisua laittomasti ulkomailta.

Aika huonosti löysin mistään mitä asian monet eettiset ja juridiset ongelmat todella ovat – jos joku tietää, niin kuulisin mielelläni? 
—————————————–
Minä haluan kysyä Minna T.:ltä että pitäisikö elinikäisen parisuhteen ihanteesta luopua kokonaan, kun sellaisia on enää niin vähän?