En lähde matkalle vain siksi, että haluan vaihtaa maisemaa tai kokea jotain uutta, vaan vuosi vuodelta on vahvistunut tunne löytää paikkoja, joissa on vain hyvä olla.

Kahviloita ja puistoja, joissa vain istua ja katsella elämää. Terasseja, joissa lämmin ilta ei lopu koskaan ja ympärillä pulppuaa ystäväporukoiden iloinen nauru. Paikkoja, joissa tuntematon ottaa iloisesti vastaan sinut ravintolaansa ja moikkaa seuraavana päivänä kadulla. Paikkoja, joissa matkakumppanisi kanssa tappelette kuka saa vastata esitettyyn kysymykseen ja puhutte päällekäin, vaikka kieltaito täytyy korvata välillä hämmentyneellä hymyllä. Elämänjano näkyy kaikissa huolimatta tilanteesta.

Samanlainen välittömyys löytyy parhaimmillaan Ravintolapäivässä. Mari Inkakin kirjoitti Ravintolapäivän lumosta. Seuraavaksi 19.8. voit kokeilla miltä tuntuu, kun tuntematon avaa sinulle kotinsa ja tutustut yhtäkkiä vieressä aterioivaan ja olettte yhdessä onnellisia, ihan vain olemassaolosta ja siitä bravuuriateriasta, jota tekijä tahtoo juuri sinulle tänään jakaa.

Eipä sinäänsä ihme, että kiirastorstai on juhlapyhistä minulle läheisin, kun muistellaan leivän murtamista ja jaetaan se.

P.S. Hankin kotiini samanlaisen astianpesuaineella täytettävän tiskiharjan, jolla tiskasin Espanjassa. Pannua kuuratessa ja viinilaseja huljutellessa voin melkein taas maistaa meren suolan ja tuntea auringon lämmön ja muistan olla kiitollinen elämästä. Tiskatessakin.