Katsoa taakse ja eteen
Loma on lopuillaan ja olo on haikea, surumielinenkin.
Vaikka vuosi vaihtuu talvella, minulle kesä on sellaista taakse- ja eteenpäin katsomisen aikaa. Kesälomalla oleilen aina myös mökillä, jossa kaikki on niin kuin ennen: maisema, huonekalut, tuoksut.
Aikaa on olla. Päivärytmi täyttyy lähinnä ruoanlaitosta, tiskauksesta ja saunan lämmittämisestä. Mökillä oma elämänmaisema avartuu. Näkee selkeämmin taakse, ja tähyilee myös eteen. Miten paljon onkaan vuodessa taas tapahtunut. Ja mitä kaikkea on edessä. Talsin hiljaista maantietä, tie vie, mutta mitä ihmettä on seuraavan mäen takana? Samalla kun kaikki tuntuu hyvältä, vähän pelottaa.
Ihastelen saunapuhdasta lastani. Sydämestä puristaa, kun ajattelen aikaa. Tänäkin vuonna ovenkarmiin merkattiin, kuinka paljon olet kasvanut. Silitän hiuksia ja hyräilen: ”Minä suojelen sinua kaikelta, mitä ikinä keksitkin pelätä. Ei ole sellaista pimeää, jota minun hento käteni ei torjuisi”.
Entäpä minä, tämä elämä, kaikki. Pyydän taas: suojele minua kaikelta, mitä ikinä keksinkään pelätä! Mökkimaisema saa jäädä. Luotan, ettei edellenkään ole sellaista pimeää, mihin vahva kätesi ei yltäisi.
Elokuuta kohti.
