Johannes Kastaja ja yötön yö

suomikesa.jpg

Seitsemän-vuotias poikani kysyi vappuna, mitä Jeesus teki tänään. Siis vappuna.  Minua hymyilytti ajatus siitä, että  lapsi voi ajatella  kaikkien juhlapäivien liittyvän tavalla tai toisella Jeesukseen. Tänään hän voi kysyä, mitä Jeesus teki juhannuksena.

Moni ei ehkä tule ajatelleeksi, että juhannus on myös kristillinen juhla. Sana juhannus tulee nimestä Johannes ja tarkoittaa tänään Johannes Kastajaa. Johannes Kastaja julisti Jumalan armollista hyvyyttä, pelastusta ja syntien anteeksiantamista, mutta kritisoi myös väärintekijöitä hallitsijoihin asti.  Ja niinpä Johanneksen  pää löytyi hopeavadilta teloitettuna. kts. lisää: http://evl.fi/Evkirja.nsf/keFI?OpenPage&dindex=20120623

Ja koska Johannes  kuulemma syntyi kuusi kuukautta ennen Jeesusta, hänen syntymäpäivä sattuu  keskelle Suomen yötöntä yötä, siis 6 kk ennen joulua. 

Suomessa suurin osa juhannuksen juhlijoista viettää  keskikesän juhlaansa ilman halaistua sanaa Johannes Kastajasta.  Näin uskallan väittää.  

Vähän vaikea näihin kahteen, yöttömään yöhön ja Johannakseen,  on vetää aasinsiltoja. Ellei sitten muistuta monen pään joutumisesta kiivauden vadille tai järven uppeluksiin.  Nyt juuri on vaarallista lähteä minnekään ja tehdä mitään. Ainakin tilastojen mukaan.

Tilastokeskuksen mukaan juhannusliikenteessä torstain ja sunnuntain välillä on viimeisen viiden vuoden aikana menehtynyt keskimäärin viisi ja loukkaantunut 110 ihmistä. Viimeisen parinkymmenen vuoden aikana juhannuksina on hukkunut keskimäärin yhdeksän ihmistä eikä  parissakymmenessä vuodessa  ole ollut juhannusta, jolloin kukaan ei olisi hukkunut. Toisaalta koti on kuolematilastojen ykköspaikka, joten sielläkään ei ole nyt juuri turvallista.  Jossain on vain oltava ja  pidettävä järki mukana ja rukoiltava varjelusta.

Mitä Jeesus sitten teki juhannuksena? (niin kuin poikani kohta minulta kysyy).Jeesus vietti juhannusta siten, miten moni nykyisinkin: Yksin mietiskellen. Hän sai kuulla   ystävänsä Johanneksen kuolemasta ja meni yksinäisyyteen asiaa suremaan. http://raamattu.uskonkirjat.net/servlet/biblesite.Bible?ref=Matt.+14%3A11%E2%80%9313&mod1=FinRaam&mod2=FinPR&mod3=YLT&ctx=0

Itselläni on tähän ikään mennessä ehtinyt kertyä muistoihin kovin erilaisia juhannuksen viettoja ryyppyreissuista hengellisiin kesäjuhliin, ihmisvilinästä mökkeilyn hiljaisuuteen. Eri vaiheista tunnistan yhdistäväksi tekijäksi halun pohdiskella syntyjä syviä tai vähintäänkin hiljentyä hetkeksi. Suomalainen järvimaisema antaa siihen parhaat puitteet. Sen tiesi myös Vexi Salmi. Siksi on ihan pakko jakaa tämä lempparilyriikka.

http://www.youtube.com/watch?v=kPyJOjcKrLI

Hyvää Johannes Kastajan päivää, unelmia ja yötöntä yötä kaikille!

Kulttuuri Suosittelen Ajattelin tänään

Kirahvipapit ja äitipapit

huhtikuu_iii_014.jpg

Pappiäiti edustaa joskus harvoin virallisessa kaavussa. 

”Mun äiti ja isi on kirkon pappeja” – tyttäremme on esitellyt vanhempiensa ammatit tällä tavoin jo kauan. Termi on hänen ihan itse lanseeramansa, mutta sisältää syvän teologisen viitteen. Papit on aina jonkun seurakunnan tai yhteisön pappeja. 

Ev.lut. kirkon papit ovat teologian maistereita, joilla sisältyy tietyt kirkolliset vaatimukset tutkintoon. Lisäksi pitää löytää työpaikka, jotta voi saada pappisvihkimyksen. Duunina pappeudesta tekee erilaisen ainakin se, että Jumalan edessä luvataan kaikenlaista työn hyvin hoitamisesta ja esikuvallisuudesta muille. (So help you God.)

Katolisessa ja ortodoksisessa kirkoissa pappisvihkimyksen voi saada vain naimattomuuslupauksen tehneet miehet. Välillä tulee mieleen, että ehkä se tosiaan on ainoa oikea tapa tehdä näitä Jumalan hommia – eristäytyä yksinkertaiseen elämään ilman asuntolainaa, mustiin vaatteisiin puuroisia käsiään pyyhkiviä taaperoita tai aviokriisejä. Toisaalta äitipappi voi hyvin ymmärtää, jos kastekotia ei ole siivottu tahrattomaksi. 

Historia (ja nykyisyys) on monella tapaa todistanut, ettei papeista tule sen pyhempiä tai synnitömämpiä vaikka lupaisivat mitä, ei missään kirkkokunnassa.Vastuu ja lupaus kulkevat pappeudessa mukana, mutta onneksi  armoa riittää myös papeille. 

Luin äskettäin sadun kirahveistä, jossa kerrottiin heidän kaulansa tarina: kirahvit kyllästyivät muiden elänten jatkuvaan metelöintiin ja kasvattivat kaulansa niin pitkiksi, ettei muiden älämölö enää kantautunut heidän korviinsa. Ehkä voi ajatella mainittujen kirkkokuntien pappeja kirahveina  ja me ev.lutit metelöimme täällä yhdessä muiden kanssa. (Kaiken maailman eläinsadut: Hannele Huovi: Kirahvi)

Äitipappi ajatteli teologisia ajatuksia(?)  ja unohti vahtia lastaan.
hiljaampari.jpg

Suhteet Oma elämä Työ Ajattelin tänään