Nyt tulee sosiaalipornoa, julkinen rakkaudentunnustus: rakastan PMMP:tä. Sain perjantaina käsiini uuden albumin Rakkaudesta ja luukutin sitä koko viikonlopun. Ei kyllästytä edes kymmenes soittokerta putkeen, tykkääminen vain syvenee.

Kun ekan kerran kuulin PMMP:tä, taisi kyseessä olla Rusketusraidat-biisi radiossa. Olin vaan että mitäs p***** tämä tällanen on, ja se siitä. Menikö jopa seuraavaan albumiin asti, ennen kuin löysin rakkauteni. Se oli biisi Kovemmat kädet, jonka kuulin, kertoo lapsenmurhasta. Iholla väreili kylmästi. Mietin, että onpa poikkeuksellisen hyvät suomenkieliset lyriikat ja poikkeuksellinen aihe – olen nimittäin lyriikkafriikki, musiikki voi olla hyvää huonoillakin lyriikoilla, mutta täydellisen attribuutin se voi ansaita vasta hyvillä lyriikoilla.

Aloin ottaa tarkemmin selvää, että mitäs mimmejä nämä ovat. Kuuntelin Kovemmat kädet -albumin, sitä edeltäneen Kuulkaas enot -albumin. Rakastuin. Siitä asti olen odottanut PMMP:n uuden albumin ilmestymistä kuin lapsi jouluaattoa.

Odotukseni palkittiin jälleen viime viikolla. Lempparibiisini uudelta albumilta on tällä hetkellä Jeesus ei tule oletko valmis. Ja nyt, kun joku tätä lukeva, PMMP:lle vihkiytymätön kristitty siellä huolestuu ruudun ääressä, niin huomautettakoon, että ilmaisu taitaa olla vertauskuvallinen, kyllä se Jeesus varmasti tulee, ei huolta.

Biisi minun tulkintani mukaan kertoo maailmasta, joka tuntuu toisinaan hullunmyllyltä, kulttuuri asettaa valtavia paineita, on normeja, jotka lähtökohtaisesti asettavat ihmiset eri arvoiseksi. Ja siinä maailmassa on selvittävä, koska se on ainoa maailma nyt, mikä on, pelastusta siltä ei ole, jos tahtoo elää. Minun on ainakin helppo samastua tuohon tunteeseen.

Paula Vesala on ehdottomasti yksi suomalaisia lempparisanoittajiani, mutta että sitten samalle levylle on saatu vierailemaan se toinen suursuosikkini – Mariska! Oi tätä onnea, kuin hunajssa kahlaisi reisiä myöten, täytekakkua ja jäätelöä. Pus pus vaan Paulan, Miran ja Jorin ihan kaikki puolet! <3<3<3

Yllä oleva kuva tuli täältä.