Rahalla et tee kuoleman jälkeen mitään,
mutta sydämesi painolla saatat tehdäkin, kuka tietää.

Historiallisesti, omaan aikaansa ja kulttuuriinsa suhteutettuna ensimmäinen käsky, älä pidä muita jumalia, viittaa siihen, että muinaisessa Lähi-idässä oli valtava määrä uskontoja ja jumalia, ja juutalaisuudeksi muotoutuva uskonto oli ensimmäisiä monoteistisia, yksijumalaisia uskontoja. Käskyllä haluttiin turvata pysyminen omassa uskonnossa, uskollisuus yhdelle jumalalle ja ryhmän yhtenäisyys.

Aika ja uudet olosuhteteet, tarpeet ja tieto tuovat kaikille käskyille uusia, syvempiä tulkintamahdollisuuksia. Yksi esimerkki yhden jumalan palvonnasta, joka sopii hyvin tähänkin päivään, on kuitenkin jo Vanhassa testamentissa (2. Moos. 32) oleva kertomus kultaisesta sonnista. Israelin kansa, jonka Jumala on Mooseksen johdolla luvannut johdattaa pois Egyptin orjuudesta, odottelee Mooseksen palaavaan juttusilta Jumalan kanssa (jep, weird). Mooses viipyy reissullaan sen verran pitkään, että kansa hermostuu ja valaa itselleen kullasta sonnipatsaan, joka johdattaisi heitä matkallaan ja uhraavat tälle. Sekä Jumala että Mooses hermostuvat tästä, sonnipatsas poltetaan, ja matka jatkuu yhden Jumalan opastuksella.

Tulkitsen tekstiä tässä ajassa siten, että kun ihminen, tässä tapauksessa koko Israelin kansa, on epävarmassa tilassa, on vaikea luottaa, että asiat järjestyvät. Ehkä ensimmäinen käsky sanoo, että älä mene paniikkiin, vaikka asiat nyt ovatkin huonosti ja tunnet epävarmuutta, kaikki järjestyy. Älä anna pelolle valtaa, sill se tempaa mukaansa helposti ja vie pois turvasta.

Toinen, ilmeisempi tulkinta on sonnipatsaan materiaali. Kulta, maallinen omaisuus, rahanvalta. Raha on jossain määrin välttämätöntä elämiseen, mutta jos siitä tekee itselleen suurimman arvon, menettää helposti sen, mikä pysyy sielussa, sydämessä, miksi sitä ikinä tahtookin kutsua.

Kirjoitin viime viikolla seitsemännestä käskystä, älä varasta, ja kirjoitin, kuinka köhyyden tähden varastaminen voi olla aivan ymmärettävää käyttäen esimerkkinäni kehitysmaissa tapahtuvaa länsimaalaisten kidnappausta ja vapauteen päästämistä maksua vastaan. Kerron nyt toisenlaisen esimerkin köyhyyden ja varastamisen suhteesta.

Olin kesän 2010 Keniassa Nairobissa. Asuin Itä-Nairobin slummissa paikallisen Joen ja hänen äitinsä kanssa. He tienasivat euron päivässä, ja se riitti ruokkimaan heidät ja pitämään yllä asuntoaan hökkelikylässä. Joen äiti oli kristitty, Joe oli rastafarin ja krisitityn kombo (useissa köyhyissä kehitysmaissa uskonnon tuomilla arvoilla on mullistava vaikutus ihmisten elämiin, siksi mainitsen tämän). Kerroin Joelle saman tarinan kidnappauksesta ja kerroin ymmärtäväni, että köyhyys ajaa epätoivoisiin tekoihin. Joe oli eri mieltä. Hän sanoi, että varastaminen toiselta oman kurjuuden tähden ei silti ole oikein. Hän oli syvästi sisäistänyt periaatteekseen käskyn ”älä varasta”. Luulen, että hän oli melko onnellinen, koska pysyi uskollisena periaatteelleen. Hän oli mieluummin köyhä, ehkä olisi jopa kuollut mieluummin kuin varastanut.

Joelle oli pyhää pitää kiinni tuosta periaatteesta, ei pitää muita periaatteita, jotka olisivat sitä vastaan, johti se mihin tahansa. Minä en pystyisi samaan kuin Joe. Minä varastaisin köyhyyttäni todennäköisesti. Mutta ehkä juuri köyhyytensä tähden Joelle oli tärkeää pitää kiinni puhtaasta sielusta ja sydämestä, sillä se oli ainoa, mikä toi hänelle rikkautta köyhyyden keskellä. Hänellä oli jotain, mitä varkaalla ei ollut. En arvota köyhyyden tähden varastavan ja Joen kaltaisia tässä mihinkään järjestykseen. Kerron vain, miten monenlaisia valintoja ihmiset tekevät, ja niistä kaikki voivat olla inhimillisesti ymmärrettäviä.

Se, mihin ”älä pidä muita jumalia”, ei mielestäni viittaa, on, että pitäisi vastustaa muita uskontoja ja ihmisiä, jotka pitävät niiden jumalia. Kukaan meistä ei tiedä mitään Jumalasta, jumalista, me uskomme vain. Jos et usko toisen uskonnon jumalaan, anna toisen kuitenkin uskoa. Jos sinulla kristittynä on erilanen käsitys kristinuskon Jumalasta kuin minulla, anna minun uskoa minun käsitykseeni hänestä, niin kuin minäkin annan sinun. Älä käännytä, vaan keskustele haluten ymmärtää toisen näkemyksiä, etsi yhtäläisyyksiä, äläkä takerru eroihin. Älä käytä Jumalaa aseena toista ihmistä vastaan, vaan avaa itsesi ymmärtämään ihan jokaista ihmistä niidenkin asioiden kanssa, jotka omissa käsityksissäsi ovat väärin tai syntiä. Me emme tiedä Jumalasta, joten älä luule, että juuri sinun käsityksesi ja tulkintasi Jumalasta on se oikea. Se voi olla oikea sinulle, mutta toiselle pakotettuna kuin hän pitäisi muita jumalia. Tämä kaikki koskee yhtä lailla ateisteja kuin uskonnollisia. Älä pidä omaa näkemystäsi kaikille sopivana.

Hemuli