Vetkuttelun synti vai laiskottelun armo?
Jotkut voivat hyvällä omallatunnolla maata koko vapaapäivän sohvalla, syödä karkkeja ja katsoa telkkarista tyhjänpäiväisyyksiä. Minä kadehdin heitä. Tahtoisin vetkutella surutta. Aina kuitenkin tuntuu, että pitäisi tehdä edes jotakin pikkuisen hyödyllistä, että voi vapaapäivän iltana olla hieman jouten.
Miksi osa meistä ostaa luvan laiskotteluhetkiin ensin imuroimalla ja käymällä kuntosalilla? Miksi on sallitumpaa olla metsäretkellä hiljaa raittiissa ilmassa, kuin kotisohvalla hiljaa viltin mutkassa? Jopa Jumalan kerrotaan lepäilleen seitsemäntenä päivänä, mutta Hän loikin ensin koko maailman.
Aivoni luokittelevat vapaa-ajan tekemiset tietyllä arvoasteikolla. Kirjan lukeminen on enemmän hyväksyttävää kuin telkkarin katsominen. Telkkarista on parempi katsoa Schindlerin listaa kuin Maajussin morsianta. Kävely luonnossa on hyödyllisempää kuin kävely kaupoissa. Urheilu on aina todella suotavaa ja jumpassa on viisasta käydä, jos illalla menee juhliin.
Jos voin olla jouten jonkun toisen kanssa, sallin sen itselleni paremmin, kun laiskottelun yksin. Ja vaikka on vapaapäivä, minusta ei tunnu sallitulta nukkua puoleenpäivään saakka. Silloinhan päivää menee hukkaan. Tämä ärsyttää minua itsessäni. Haluaisin päästä siitä eroon.
Raamatussa on rohkaisevia sanalaskuja tähän liittyen. Esim. Saranoillaan ovi kääntyy, vuoteellaan laiska tai Laiskuus vaivuttaa syvään uneen, vetelys joutuu näkemään nälkää. Suosikkini on myös Mene, laiskuri, muurahaisen luo, katso sen aherrusta ja ota opiksesi.
Kaikki luovuus kuolee jatkuvassa kiireessä. Ihminen tarvitsee huoletonta joutenoloa ja sitä ei tarvitse erikseen ansaita. Tämä on eritoten läksynä itselleni, mutta tiedän, että en ole ainoa, joka sortuu suorittamaan vapaa-aikaa. Myös tämä lause löytyy Raamatusta: Tulkaa minun luokseni, kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat. Minä annan teille levon.
Nanna H.
