Missä ne paskat papit ovat?
”Sit mä sanoin sille, et joo, vapaa-ajalla me vaan rukoillaan.”
Vietin sunnuntain seurueessa, jossa lähes kaikki olivat pappeja ja teologeja. Söimme, joimme ja leikimme jokseenkin ironisella otteella pari riparileikkiä ja lauloimme riparilauluja. Nauroimme, että jokaikisellä riparila, jolla olemme olleet, ovat rippikoululaiset leirin päätteeksi tunnustaneet, että tulivat leirille epäileväisin mielin, mutta onkin ollut ihan törkeän hauskaa ja pappikaan ei ollut yhtään tiukkis vaan tosi rento. Sama pätee kirkollisiin toimituksiin kuten häät, hautajaiset, kasteet – aina pappiskaverini kuulevat toimituksen jälkeen jonkun vieraan suusta, että ”jos kaikki papit olis noin ihania kuin sä, niin kukaan ei erois kirkosta” tai jälkeenpäin kuulee jonkun sanoneen, että ”voi että oli hyvä pappi, osasi puhua niin hyvin ja koskettavasti just meijän tilaisuuteen”. Herää kysymys, missä ne paskat papit ovat?
Laskin, että tunnen 77 pappia. Lähes jokainen heistä on sellainen, jonka en voisi kuvitella muuta kuin olevan todella mukava nuorille ja kuin kala vedessä perheen juhlissa ja tilaisuuksissa. He ovat ihmisläheisiä, eivät tuomitsevia, empaattisia, eivät katso minkäänlaista erilaisuutta tai samanlaisuutta kieroon, vaan ottavat ihmiset ihmisinä. Onko niitä ihan kauheita pappeja lähinnä menneessä ajassa ja lehtien lööpeissä? Paitsi että ovathan ne lööppien papit jossain oikeasti. Silti, noin niinku perstuntumalla, mutulla, suurin osa papeista on todella hyviä työssään ja ihania ihmisiä. Miten se mielikuva tiukkispapeista sitten edelleen on niin vahva?
Musta olisi hirveän kiva kuulla teidän, jotka ette niin kovasti ole tekemisissä kirkon kanssa, että millaisia pappikokemuksia teillä on tai kokemuksia muista kirkon työntekijöistä. Nyt saa jakaa kaikki traumansa ja riemunsa. Vaikka itse olen ollut onnekas ja saanut kohdalleni vain kivoja pappeja ja kirkon työntekijöitä, niin en todellakaan vähättele sitä, että joillain on aivan kamalia kokemuksia. Avautukaa!
Hemuli
