Keskustella voi vaikka teekupin ääressä. Jäätelön kanssa.

Taas ollaan saatu seurata mielenkiintoisia, värikkäitä, vilkkaita, vihaisia, ymmärtäväisiä, eloisia, inhimillisiä, teologisia, epäoikeudenmukaisia, yleistäviä, ihania, surullisia, järkyttäviä ja elämänmakuisia kokemuksia ja ajatuksia eräistä aiheista. Täällä ja täällä. Näkökulmia ja tiedotusvälineitä riittää.

Aiheet ovat vanhoillislestadiolaisuus ja ehkäisy, niiden yhdistäminen on melkoinen Pandoran lipas. Eikä ihme!

Harva asia voi vaikuttaa elämään niin paljon kuin se, millaisia valintoja tekee ehkäisyn kanssa. Harva asia menee niin monella tavalla (eikä vähiten kirjaimellisesti) iholle ja ihon allekin. Vaikuttaa mieleen, ruumiiseen, ihmissuhteisiin, ympäristöön, mahdollisesti kaikkeen aivan käsittämättömän mullistavasti. Joskus myös hyvin luontevasti ja lempeästi.

Ihmiselämästähän tässä on kyse. Olemassa olevasta ja tulevasta. Perheestä ja kodista, paikasta, jossa tämä ihmiselämä on tai johon se tulee.

Iso perhe voi uuvuttaa. Iso perhe voi uuvuttaa aivan uskomattoman paljon. Myös pieni perhe, tai perheettömyys. Kaikki niistä voivat olla myös uuvuttamatta tai välillä väsyttää vain vähän. Merkittävää on se, että väsymisen tai väsymättömyyden astetta on yleensä hyvin vaikea ennustaa. Tärkeintä on se, että koskaan ei voi toinen ihminen sanoa toisen sietokyvystä juuri sanaakaan.

Uupuminen on yllättävän monilla ihmisillä osa elämää. Minä en tiedä, onko uupuminen sairaus, mutta sen olen oppinut, että sillä voi olla hoitamattomana arvaamattoman isot ja pitkälle kantavat vaikutukset. Uupumiseen saa ja pitää kannustaa pyytämään apua. Uupumiseen pitää saada reagoida.

Kaikki lestadiolaisperheet eivät ole väsyneitä ja niiden seurauksien kuormittamia.

Kaikki lestadiolaisperheet eivät ole onnellisia ja hyvinvoivia.

Kaikilla näillä perheillä on oltava oikeus olla olemassa, kaikilla on oltava oikeus kertoa kokemuksestaan. Kaikilla näiden perheiden lapsilla on oltava oikeus ja mahdollisuus turvalliseen kasvuympäristöön, mahdollisimman rakastaviin ja hyvinvoiviin vanhempiin. Minkäänlaista kokemusta ei saa toinen nollata, ei kukaan.

Miksi nyt halutaan puhua erityisesti isoista lestadiolaisperheistä? Mielestäni useista syistä.

Koska onhan se aika hurjaa, että media kysyy ehkäisyyn kantaa (tietääkseni yli) 60-vuotiaalta mieheltä, ja hurjempaa on se, että sieltä se myös sen saa. 

Koska sillä, että asiasta puhutaan, voidaan pahimillaan vaikeuttaa ja nostaa kynnystä hakea apua. Ja ehdottomasti koska samalla sillä voidaan näyttää edes yhdelle ihmiselle, että sinulla on oikeus valita ja saada apua. Että et ole yksin. Yksi maailman tärkeimmistä asioista.

Keskustelu on tärkeää myös siksi, että se osoittaa niin selvästi, ettei mustavalkoisia vastauksia tai tarkkoja toimintaohjeita voi antaa. On myös erityisen tärkeää tehdä näkyväksi asioita, joiden ajatellaan vaikuttavan niin, että ihmisen vapaan valinnan mahdollisuus häviää. Millä perusteilla joidenkin ihmisten mielipide saa suuremman merkityksen, miksi taas toisen ihmisen mielipide voidaan tyrmätä täysin? Kestävätkö nämä perustelut päivänvaloa ja kriittistä tarkastelua?

Koska on ihmisiä, jotka ajattelevat, tai jotka oppivat ajattelemaan, että ehkäisyllä ja taivaaseenpääsemisellä on ratkaisevan tärkeä yhteys. Heille voi tarjoutua mahdollisuus pohtia tällaista näkökulmaa uudestaan.

Näkökulmia kun aiheeseen riittää. Ihmisoikeudet, lasten oikeudet, uskonnonvapaus, Jumala, olemassa olevan ja tulevan elämän hyvinvointi, terveys, Raamattu, valinta, vapaus ja vastuu ja niin edelleen.

Tämä kirjoitus on tällainen katsaus, kohtuullisen neutraali, ajattelisin. Toisten mielestä varmasti ei, toisten mielestä liian varovainen. En ole äiti, olen osaltani kykenemätön kommentoimaan ja silti sen teen. Olen ihminen ja opettelen omia jaksamisen rajojani. Elän, etsin ja tarkistan, että elämässäni on tilaa levätä ja ladata. Jatkan opettelemista. Toivon että kaikilla on mahdollisuus samaan. Omien rajojen kuuntelemiseen ja kunnioittamiseen.

Kaikille, mitä suurimmalla rakkaudella,

Juudit