Laulu väittää, että tunnemme ystävän siitä, että vaikeuksien kohdatessa hän jää edelleen vierelle. Luin kirjoituksen Ranskan kenties tunnetuimmasta papista abbé Pierrestä ja hänen ystävästään filosofi Roger Garaudysta. Vanhoilla päivillään Roger Garaudy kääntyi muslimiksi ja kirjoitti juutalaisvastaisen kirjan, jossa hän väitti historiankirjoituksen toisesta maailmansodasta olleen valhetta. Kirjaa kavahtivat muslimiyhteisötkin, mutta vielä enemmän tietysti juutalaisjärjestöt. He nostivat oikeusjutun Garaudya vastaan. Pastori Pierre sanoi julkisesti, että hän on eri mieltä ystävänsä kanssa, mutta ystävästään hän ei siltikään luovu. Rakastetun pastori Pierren lausunnosta nousi Ranskassa kenties suurempi kohu kuin itse antisemitistisestä kirjasta. Miksi abbé Pierre ei irtisanoudu ystävästään?
Hyvän ystävän kerrotaan tekevän ihmisen onnellisemmaksi, syvällä ystävyydellä tiedetään olevan jopa terveysvaikutuksia, niin ruumiin kuin mielenterveyden kannalta. En tiedä mitä ystävän rinnalle jääminen tarkoitti abbé Pierren mielenterveyden kohdalla. Ainakin hän joutui pakenemaan Italiaan luostariin ollakseen piilossa aiheutunutta kohua.
Minulla on joitakin hyviä ystäviä, sellaisia parhaita ystäviä. Ystävyyssuhteet on enimmäkseen solmittu jo ihan pienenä. Ensimmäinen alle vuoden ikäisenä. Sen ikäisten ystävyys on toki enimmäkseen suostumusta jakaa leluja. Ystäviksi meille valikoituu tutkimusten mukaan yleensä ihmisiä, joilla on samanlaiset taustat. Ihminen voi kuulemma ylläpitää edes jollainlailla kaverillisia välejä maksimissaan 150 ihmisen kanssa. En tiedä millä mittareilla tähän lukuun on päädytty, mutta suurempi määrä kavereita ei ilmeisesti ole hallittavissa. Tosiystäviä meillä on vain muutamia, ehkä vain yksi.
Jompikumpi iltapäivälehti kirjoitti ystävyydestä eri-ikäisenä. Puhetta oli myös siitä, mihin ystävyys on katkennut. Alakouluikäisten ja seniorien kommentit ystävyydestä olivat monelta osin samanlaisia. Ystävän seurassa saa olla oma itsensä. Ystävä ei kiusaa, vaikka kertoisi hänelle salaisimmatkin asiat. Ystävä puolustaa. Muuttaminen toiselle paikkakunnalle, avioliitto, lasten syntyminen, avioero ja liika työhön keskittyminen olivat eräitä syitä ystävyyden katkeamiselle. Jotkut sanovat, että jos ystävyys katkeaa muuhun kuin kuolemaan, ei se tosiystävyyttä ollutkaan. Sanotaan myös, että naisilla on miehiä yleisemmin syvä ystävyyssuhde oman sukupuolen edustajan kanssa.
Kun muutin reilu kolme vuotta sitten Oulusta Helsinkiin uuden vuoden päivänä, itkin vuolaasti talvi-illassa, koska tuntui niin pahalta lähteä asumaan eri paikkakunnalle kuin ystävät. Se tuntuu välillä pahalta edelleen, mutta muutto ei meitä ole erottanut. On minulla sydänystävä täällä etelässäkin. Hänetkin olen tuntenut jo 31 vuotta. Tuntuu pahalta, että kaikilla ei ole omaa ystävää. Toisten ihmisten yksinäisyyden kohtaaminen on minulle työssäni yksi vaikeimmista asioista. Tai mitä on vanhuus, jos on viimeisenä jäljellä, niin kuin 92-vuotias isoäitini. Eräs vanhustyötä tekevä ihminen totesi, että vanhuudessa helpoiten erakoituvat ne, jotka eivät nuorempana ole kehittäneet sosiaalisia taitojaan.
Vaikka kuinka runolliseksi heittäytyisin, en oikein osaa kuvailla sitä, miltä ystävyys parhaimmillaan tuntuu. Olen kiitollinen ystävistäni. En minä missään kirkonmenoissa ole tuntenut olevani niin lähellä Jumalaa kuin ystävien seurassa.
Nanna H.
Kuva: Minä ja ystäväni Satu vuonna 1987. Ystävyys kesti myös minun lumipestyt farkkuni ja tarralenkkarit 🙂
