Papillinen iltalaukku
Ystäväni vihittiin papiksi. Naispapeille tuli viime kevään aikana käyttöön uusi virka-asu, ja ajattelin, että se kaipaa asusteita. Siispä suunnittelin ja virkkasin hänelle virka-asun täydennykseksi mustan iltalaukun, joka on tarkoitettu papin työkaluista tärkeimmälle, Sanalle (Ja samalla siihen mahtuu Raamatun tai Kirkkokäsikirjan lisäksi vähän jotain muutakin).
Laukkuun liittyy paljon symboliikkaa. Virkatessani langankiertoihin ja kerrosten väliin kutoutui muistoja käymistämme keskusteluista ja ajatuksia tulevasta, ehkäpä palanen omaakin pappishaavettani. Erilaisten tarinoiden lisäksi siinä on mustaa ja kultaa, jotka nekin pitävän sisällään merkityksiä. Laukun vetoketjussa on kultainen risti. Kulta on juhlapyhien liturginen väri. Se muistuttaa valosta, ilosta ja toivosta. Risti on valonlähde. Tämä risti on ollut jollekin konkreettinen hetkellinen apu, sillä tämä joku oli vienyt kultaristinsä panttilainaamoon. Tätä laukkua varten hankin ristin panttilainaamon Vintage-shopista. Musta väri taas viittaa Jeesuksen kuolemaan ristillä, mutta se kantaa mukanaan viestiä myös arvokkuudesta ja auktoriteetista. Papin auktoriteetti on sitä, että kirkastaa kutsujaansa, Häntä kenen asialla ollaan.
Virkkuukoukku katosi työn aikana useamman kerran. Se on kuin kuva kutsumuksesta. Mahdollisuudet tuntuvat haurailta ja naisen tie papiksi ei ole itsestäänselvyys (onko kenenkään tie itsestäänselvyys?). Suunta saattaa kadota yhtäkkiä, tai vaikka ei suorastaan katoaisi, mahdollisuudet jatkamiselle käyvät vaikeiksi. Matkaa on vaikea jatkaa, ennen kuin on taas voimaa ja välineitä, kuten virkkaamisessa virkkuukoukku.
Pappi ei tarvitse matkaansa kovin paljon tavaraa, enemmänkin sydäntä, korvia ja oikeudentuntoa sekä nöyryyttä kuulla Jumalan ääni kaikenlaisen melun keskellä. Laukkuun mahtuu kuitenkin se tarpeellisin Sana, joka avautuu ristin kautta. Laukku kuvastaa myös niitä asioita, joita pappi ei pelkästään itse ota mukaansa, vaan myös niitä asioita, joita papille annetaan ja joita hän työssään kohtaa. Pappina pääsee lähelle ihmistä: kipuja, suruja, taakkoja, mutta myös lähelle Jumalan hyvyyttä, luomakunnan kauneutta ja elämäniloa. Kuitenkaan papin ei itse tarvitse näitä kohtaamiaan asioita kantaa, vaan ne kuuluvat Jumalan huomaan. Siksi laukku on pieni.