Paratiisien valintamyymälä
Viime viikolla ovellamme kävi kynttiläkauppias. Mieheni osti häneltä yhden kynttilän. Tästä seuraavana päivänä ovikellomme jälleen soi. Naapurin rouva oli ovella ja kyseli minulta, että tiedänkö onko kynttiläkauppiaan myymät kynttilät tehty parafiinista vai steariinista. Naapurin rouva oli ostanut myös yhden kynttilän. Naapurimme ovat juutalaisia ja steariinista valmistetut kynttilät eivät ole heille sallittuja, koska steariinia saatetaan valmistaa sian rasvasta.
Minä en tiennyt mistä kynttilät oli tehty, mutta soitin miehelleni naapurin rouvan lähdettyä. Menin sitten rappukäytävään soittaakseni naapurien ovikelloa, mutta rouva olikin jo rappukäytävässä juttelemassa kahden naisen kanssa. Minä huutelin rappukäytävään, että kynttilät eivät ole kosher, eli sallittuja, koska niissä on puolet steariinia.
Olin luullut, että kaksi naista naapurini ovella olivat hänen ystäviään. Mutta he kääntyivätkin minuun päin ja tulivat heti meidän ovellemme. He kysyivät olenko lukenut kirjaa nimeltä Raamattu.
Jehovan todistajat puhuttelivat minua luterilaiseksi. En ollut kristitty heidän mielestään, vaan edustin uskontoa nimeltä luterilaisuus. Sanoin heille keskustelun lomassa, että jos olisimme kaikki syntyneet Saudi-Arabiaan, olisimme mitä todennäköisimmin muslimeja. Uskonto on usein kulttuurisidonnainen.
Luin uutisen Desmond Tutun blogikirjoituksesta, jossa hän oli sanonut, että millään uskonnolla ei ole yksinoikeutta Jumalaan. Ja että Jumala ei ole kristitty tai minkään muunkaan uskonnon edustaja. Minä mietin illalla jehovan todistajien lähdettyä, että toivoisin, että voisimme olla kaikki kerran samassa taivaassa naapurin juutalaisen rouvan ja ovelleni tulleiden naisten kanssa.
Voisinko edes toivoa niin, että jokainen voisi omalla tavallaan löytää tiensä taivaaseen, taivaaseen jossa hallitsee sitoutumaton Jumala? Katselin sohvalla jehovan todistajien jättämää lehtistä. Siinä kerrottiin, että he eivät usko taivaaseen olenkaan. Odottavat ihan toisenlaista paratiisia.
Kuva: South Park, Super best friends