Piirun verran parempi elämä

Luin kerran jostain lehdestä, kun joku julkkis totesi kirkon tilaisuuksista, että hiljentyminen lisää hyvinvointia. Ohittamalla ne, elämä on piirun verran huonompaa. Aika paljon sanottu. Moni on varmasti ihan toista mieltä, mutta omalla kohdallani olen joutunut myöntymään, että se on juuri näin. Minun maisemani on aina kirkkaampi, kun astun kirkosta ulos, vaikka kuinka olisin jupissut kirkonpenkissä lasteni takia paikkaa vaihtaneesta mummosta, liian pitkästä saarnasta tai kohtaamattomuudesta koko meiningissä. Silti, kun astun ovesta ulos, maisemani on kirkkaampi. Ajattelen, että kaikesta väsymyksestäni ja vastustuksesta huolimatta pyhä tila hoitaa minua.

Sunnuntaina olin iltamessussa, jossa laulettiin taize-lauluja. Kirkkosalissa oli ehkä viitisenkymmentä ihmistä. Katselin ihmisten kasvoja ja mietin, mikä oli heidät tänään tuonut kirkkoon. Mikä on se kaipuu tai jano, kipu tai ilo, joka on saanut heidät lähtemään. Penkissä oli vanhoja ja nuoria, pieni vauvakin. Tunnistin taas myös itsessäni sen kohdan, joka kaipaa ja joka vähän itkee. Itkee ikävää, pyhää, Jumalaa, elämää ja kaikkea. Ja iltaan astuessa maisema oli taas kirkkaampi.

Sunnuntaina 13.10. klo 18 on Tuomasmessu Agricolan kirkossa Helsingissä. Musiikkivieraana on Yona ja messussa puhuu Tommy Hellsten. Tuomasmessussa erityistä on se, että sitä on tekemässä joka sunnuntai 70 vapaaehtoista. Melko paljon. Joukkoon uppoaa.

..
Kuva on poikani huoneen pöydältä. Siihen näyttää kerääntyvän talon ikonit, ristit, jalkapallopeleistä saadut mitalit ja fair play -kortit merkilliseen asetelmaan.

Mari Inka