Pimeässä näen sinut

Tämä marraskuun pimeä kietoo itseensä. Siellä täällä on valopilkkuja, ikkunoita, joiden takana on elämä. Vastaan tulee joku, mutta paljoa en erota. On päivä ja silti yö. Asfaltti on märkä.

Kävellessäni katselen valoon, kurkin ikkunoista ihmisten elämää. Monenlaista iloa, monenlaista surua. Kuvittelen erilaisia tarinoita, luon hahmoja, kauneutta ja kipua, rikkautta ja rakkautta. Suloista elämää tämän loputtoman taivaan alla. Tämä on minun pimeäpiiloni. On ollut niin kauan kuin muistan.

Hämärään on toisinaan suloista kätkeytyä, suojautua ja suostua. Pitkiä yöunia, pimeäkävelyä. Kaikkea ei tarvitse jaksaa, kaikesta ei tarvitse innostua. Saa vetäytyä omaan oloon, rauhaan, talviuneen. Valon pimeässä pitää olla lempeää.

Sinun käsiisi.

Mari Inka