Pitäisikö erota vai sinnitellä vaan?

Kiitos kysymyksestä Sinä Lukija, joka mietit oletko mennyt väärän ihmisen kanssa naimisiin. Tilanteessasi ei ole väkivaltaa tai muuta sellaista hankaluutta, mutta suhde ei vaan toimi. Kysyt, eikös Raamattu kehota vain sinnittelemään yhdessä? Mutta mitä pitäisi tehdä jos yhteinen tulevaisuus vaikuttaa toivottomalta?

Hyvä lukija. Kiitos viestistäsi. Sanot ääneen sen, mitä moni mielessään pyörittää. Se on hyvä alku – sanoa asioita ääneen tai kirjoittaa niitä ylös.

Tästä voisin kirjoittaa kirjan tai kaksi, joten tyhjentävästi en voi tähän koko elämää kattavaan kysymykseen vastata yhdessä blogissa. Raamattukin sanoo tästä monenmoista, niin kuin Minna eilisessä blogissa hienosti kirjoittaa.

Siellä sanotaan muun muassa näin: 

”Teidän sydämenne kovuuden tähden Mooses salli teidän hyljätä vaimonne, mutta alusta ei niin ollut. Mutta minä sanon teille: joka hylkää vaimonsa muun kuin huoruuden tähden ja nai toisen, se tekee huorin; ja joka nai hyljätyn, se tekee huorin.”

Matt. 19:8-9  [kr38]

Mutta missään siellä ei kyllä lue, että ”sinnitelkää vaan yhdessä”.  Minä en ainakaan suostu sanomaan teille neuvoksi, että ”Kyllä se nyt vaan on kärsittävä toista hampaat irvessä kuolemaan asti. Mitäs menitte sanomaan tahdon?” Sinnittelyyn pitäisi saada apua. Ja apua on kyllä onneksi tarjolla monenlaista. Myös sydämen kovuuteen, josta Mooses ja Jeesus puhuvat. Tarvitaan luotettava ja myötäelävä ”peili”, joku joka uskaltaa ottaa vastaan suhteen pettymyksiä ja kolhuja, mutta myös vastuuttaa = näyttää peiliä takaisin. Vain itseään voi alkaa tietoisesti muuttamaan. Toista ei.

Jeesus muutti Kaanan häissä veden viiniksi ensimmäisenä rakkauden ihmetekonaan. Jos avioliitto on vain sinnittelyä ilman rakkautta, se on kuin vesi, samanlaista joka päivä.  Oikea rakkaus on kuin uusi hyvä viini. Ja joskus ihme voi muuttaa väljähtyneen rakkauden viiniksi. Noin niin kuin kuvainnollisesti.

Yksi elinikäinen avioliitto on ihanne Raamatussa ja suurimman osan mielestä vielä tänäänkin. Se on minunkin ihanne ja pitkän tähtäimen toive.  Mutta kenenpä elämä olisi ihanteellista kaikilta osin? Elämässä voi käydä mitä vaan.  Ihan oikeasti moni on myös väärän ihmisen kanssa naimisissa. Siihen taas on monet monituiset syyt, miksi joku meni väärän kanssa naimisiin tai toinen tai itse muuttui vuosien saatossa vääräksi.  Kristillisen termein: Olemme vajavaisia ja syntisiä.  

Kehotan sinua Lukija joko yksin tai yhdessä puolisosi kanssa hakeutumaan ulkopuolisen ammattiauttajan kanssa tutkimaan, miksi teille kävi näin. Mitä rakkaudelle tapahtui? Ja onko se elvytettävissä?  Puhuminen ulkopuolisen kanssa auttaa myös hyvään eroon, jos siihen päädytään.

Minä uskon vahvasti kriisin jälkeiseen avioliittoon. Toimivaan sellaiseen. Mutta se edellyttää, että täytyy kunnolla sukeltaa kriisin syntyhistoriaan ja purkaa se auki. Haalea vellominen ei missään tukahduttaa pystyyn kenen tahansa elollisen.  

 Kommunikointiongelmat ovat yleisin syy parisuhteen väljähtymiseen. Itseltään ja kumppaniltaan voi esimerkiksi kysyä tällaisia:

• onko tämä suhteen toimimattomuus ongelma myös kumppanin mielestä?
• Miksi olette valinneet toisenne kumppaneiksi? Ja mikä pitää teitä yhdessä?
• Minkälaista fyysistä ja tunnetason läheisyyttä kaipaatte?
• Mihin olette toisissanne ja itsessänne pettyneet?
• Pystyttekö tekemään itsenäisiä päätöksiä toisistanne riippumatta? (joskus ihmiset, jotka eivät pääse toisistaan eroon, vaikka suhde ei toimi mitenkään, ovat riippuvuussuhteessa)

  Jos eropohdinnoissa ja arjen latteudessa on  kysymyksessä jomman kumman oma kehityskriisi, ero ei ole ratkaisu. Tiedostamattomana sama ongelma  tuppaa siirtymään  seuraavan parisuhteen näyttämölle.  

Parisuhteessa sitoutumista ja sitä kautta parisuhteen hyvinvointia ja toimivutta ei voi sysätä toisen vastuulle tyyliin, ”no ollaan sit yhdessä kun sä haluut” tai ”mennään vaan naimisiin, kun se on sulle niin tärkeetä”. Toisen mieliksi sitoutuminen on huijausta – kaikille.

 Viisautta ja kärsivällisyyttä tutkimusmatkallenne parisuhteenne saloihin!

 

kuva:  colourbox.com