Pöytä vanhasta puuovesta

Eräs vanha ovi palveli aikansa kulkijoita, kunnes siitä tuli taso tavaroille. Kuluneet maalit rapisevat pinnasta. Kuka siitä on kävellyt ja mitä miettinyt?

Ovi on aukko erilaisiin maailmoihin. Kotiin, töihin, tulevaisuuteen, menneisyyteen. Ja sitten ne kaikki ovet, joita en koskaan avannut, joita tarjottiin tai jotka huomasin, mutta en tarttunut kahvaan.

Olenko avannut elämässäni oikeita ovia? Jostakin ovesta minut on vain tuupattu sisään, ja huomaan olevani uudessa huoneessa. Jostakin ovesta huomaan kulkevani ulos, vaikken sitä oikeastaan halua tai ainakaan ole suunnitellut. Itsekö oviani avaan? Vai onko sittenkin niin, etten itse lopulta valitse kuin vasta aivan kynnyksellä? Ja siihen asti Jumala kuljettaa ja johdattaa, kynnykseltä toiselle. 

Juhannus on eräänlainen ovien avaamisen päivä. Samalla se on ovi sydänkesään. Hyvää juhannuspäivää!