Prostituoidut, orjat ja bisnesnaiset

Silloin tällöin näen kotikadullani prostituoidun. Tai seksityöläisen, niin kuin he itse kai nykyään toivovat itseään puhuteltavan. Tuossa ammatissa on jotakin sellaista, mikä saa minut miettimään katseiden kohdatessa: oletko onnellinen, millaiseen kotiin menet päivän päätyttyä, miten käytät vapaapäiväsi? Nämä kysymykset eivät nouse mieleeni yhtä herkästi, kun katson kaupan kassaa tai autokoulunopettajaa.

Kävin lukemassa seksityöläisten blogeja Pro-tukipisteen sivuilta. ’Opiskeleva seksin myyjä’ kirjoittaa: Päätös aloittaa seksityö oli elämäni fiksuimpia…Itse en koe olevani uhri, vaan itsenäinen bisnesnainen.  ’Vapaa suomalainen ilotyttö’ sanoo: seksityön surkeus on median luomaa satua jolla myydään lehtiä ja tuetaan puolueellisten kukkahattujen panettelua…En koe myyväni itseäni, sieluani saati kehoani, vaan palveluksiani, joissa kehoni on vain instrumentti…älkää sekoittako minua satunnaisiin TV-spoteissa kuvattuihin öisiin ressukoihin tai ihmiskaupan uhreihin.

Nuo öiset ressukat ja ihmiskaupan uhrit eivät olleet kirjoittaneet blogia. Pro-tukipisteen tietojen mukaan heidän asiakkaitaan on tullut vuosien saatossa yli 50 maasta. Kaikki eivät osaa kirjoittaa suomeksi. On alettu puhua siitä, kuinka tulisi pitää erillään vapaaehtoiset seksityöläiset ja ihmiskaupan uhrit puhuttaessa prostituutiosta. Ihmiskaupan uhreja on toki muillakin aloilla kuten rakennusalalla.

Minä en pidä ammatistani joka päivä. On minulla välillä haaveita myös toisista ammateista. Mutta jos minulla olisi tytär tai poika, minua ei haittaisi, jos lapsestani tulisi pappi. Ajatteleekohan ’Vapaa suomalainen ilotyttö’ samalla tavoin omasta ammatistaan ja sen periytymisestä jälkikasvulle? Ehkä hän ajattelee.

Tällä hetkellä Suomen laki kieltää seksin ostamisen alaikäiseltä ja ihmiskaupan uhrilta. Ruotsissa seksin ostaminen on täysin kriminalisoitu. Se ei ole tietenkään poistanut prostituutiota, mutta se on esimerkiksi vaikeuttanut parittajien toimintaa ja vähentänyt ihmiskaupan uhrien tuomista Ruotsiin prostituoiduiksi. Jossakin toisessa maassa he ovat kuitenkin. Lain muutoksen varjopuoliksi laskettiin seksityöläisten kokeman väkivallan lisääntyminen, heidän tulojensa laskeminen ja asiakkaiden kieltäytyminen kondomin käytöstä.

Monen seksityöläisen argumentti Suomessakin puuhattavan lakimuutoksen kohdalla on, että seksityö tahdotaan kieltää, mutta mitään muuta ammattia valtiolla ei ole tarjota tilalle. Totta on tuokin. Marginaalissa ovat kuitenkin vapaat bisnesnaiset maailman prostituutiokartalla. Tuota karttaa värittävät lapset, sutenöörien vallassa työskentelevät ja ne jotka lähtivät hyvässä uskossa kaupunkiin ompelijoiksi ja lastenhoitajiksi, ne joiden passi on takavarikoitu. Yksin Euroopan unionin alueella on EU:n järjestäytynyttä rikollisuutta, korruptiota ja rahanpesua tutkivan valiokunnan mukaan jopa 220 000 seksityöläistä, jotka työskentelevät täysin orjuutettuna. Ja tähän päälle kaikki ne, jotka elämän rajamailta rahoittavat huumeiden käyttöään, vaikka heidän passiaan ei olekaan viety.

Sielunsa voi myydä bisnesmaailmassa ja olla myymättä seksityössä. Minä en voi päättää toisen puolesta, että hänen elämäntarinansa on onnettoman uhrin elämäntarina vain siksi, että itse haluan harrastaa seksiä ainoastaan oman puolisoni kanssa. Syntisenä naisena myös minun pitää ammentaa toivoa siitä samasta lupauksesta, jonka Jeesus muinoin antoi prostituoidulle fariseuksen talossa: Uskosi on pelastanut sinut. Mene rauhassa. (Luuk. 7: 36-50)

Nanna H.

Maalaus: Henri de Toulouse-Lautrec: Femmes de Maison, Wikipedia

Valokuvat: Kay Chernush for the U.S. State Department, Images of Human Trafficking