Pyhitä lepopäivä

Levon hetki nyt lyö

Olin ehkä 16-vuotias lukiolainen. Olin oppilaskunnan aktiivina, tein töitä pitopalvelussa, kanttorin sijaisuuksia ja annoin pianotunteja, hoidin lapsia ja soitin viulua. Pidin koulusta ja kaikista noista, kotoa olin kuitenkin varmaan enemmän poissa kuin paikalla. Äitini oli silloin hyvin väsynyt ja otimme useasti yhteen. Eräänkin kerran muistan kun isä yritti avata minulle näkökulmaa ja kertoi että äiti on väsynyt. Minä sanoin että ”No, miksi se ei sitten nuku?”

Silloin olin itsekin väsynyt. Sen jälkeen olen opetellut aina vähän kerrallaan sitä, minkä määrän lepoa minä tarvitsen. Ja sitä että nukkumalla ei kaikki väsymys mene pois. On ollut väsyneempiä viikkoja ja jonkin verran unettomuutta, mutta ei onneksi mitään kroonista. Ympärilläni näen todellista väsymystä ja uupumusta kuitenkin paljon ja tuntuu että kasvavissa määrin on tarvetta lepoon ja rauhaan.

Konkreettinen lepo on monella tavalla tärkeää. Lepo antaa voimia, energiaa uuteen ja tulevaan, mahdollisuuden innostumiseen ja mielenkiintoon. Se avaa näkökulmia ja tarjoaa tilaisuuden pohtia mennyttä ja vaatimattomasti sanottuna aikaa ajatella kaiken merkitystä ja tarkoitusta.

Levon puutteella ja väsymyksellä voi olla pieniä ja todella suuria seurauksia. Minusta tuntuu että elämän mielekkyys on se kohta, mihin se iskee helpoiten ja koviten. Eikä se ole pieni juttu.

Levon tapoja on monia. Muistan ystävääni, joka kertoi äitinsä lepäävän onkimalla, minun äitini ottaa päiväunet pyöräiltyään töistä kotiin. Täällä Nepalissa päivää rytmittää teetauot, jolloin istutaan yhdessä alas ja kerrataan päivän ohjelmaa ja kuulumisia. Joskus tarvitsee 10 minuuttia hiljaisuutta, toisinaan totaalisen maisemanvaihdoksen ja irtioton.

Lepoon kuuluu ajatus tilasta, jossa ei ole vaatimuksia eikä paineita. Voi olla ehtoja itselle, että tietää, miten tai missä minun on hyvä levätä, mutta toiselle niitä ei voi asettaa. Se sopii hyvin myös siihen, miten koen, että Jumala näkee minut. Jumalakin lepäsi töittensä jälkeen ja katseli sitä, mitä oli saanut aikaan.

”Sapatti on ihmistä varten eikä ihminen sapattia varten” sanoi Jeesus. Levon hetkeä ei voi aina valita, sunnuntai (tai lauantai) ei ole aina vapaapäivä. Joskus vapaapäivien välillä on pitkä aika, joku ei muista milloin edellinen oli. Tarve vaihtelee, tapa vaihtelee.

Kaikille toivon levon hetkiä, mahdollisuuden kuunnella sitä, milloin lepoa tarvitsee.

-Juudit