Rakkautesi on ihanampaa kuin viini
Eilinen Mirkan postaus sai sielun liikahtamaan. Postauksen kommenteissa oli hyviä oivalluksia, joista tekee mieli jatkaa kirjoittamista. Seksuaalisuus laajemmin ymmärrettynä ei ole vain suvunjatkamista, vaan inhimillistä syvää kaipuuta liittyä toiseen ihmiseen persoonallisella tasolla. Kosketus, lämpö, ymmärrys ja läsnäolo kaikilla aisteilla kuuluu ihmiselle. Rakkaan ihmisen kanssa iholla oleminen ja keskustelujen kautta avautuva henkinen yhteys on Jumalan lahjaa. Siinä ei ole vaikeaa ymmärtää, mitä tarkoittaa, että Jumala on toisiaan rakastavat ihmiset yhdistänyt.
Itse valittu seksittömyys voi olla jollakin vaihtoehto. Läheisyyttä tarvitsee kuitenkin jokainen. Mirka sanoitti minusta koskettavasti sitä kipeyttä, mikä liittyy yksinelämiseen. Varsinkin silloin, jos seksuaalisuus on kovin kontrolloitua ja seksittömyys on ulkoapäin saneltua, kipeys voi olla ylivoimaista.
Seksuaalisuutta on pyritty historiassa hallitsemaan erilaisilla normeilla ja moraalipuheella. Seksittömyys on ollut vaatimus perinteisesti uskonnollisuudessa myös seksuaalisvähemmistöön kuuluville. Kuitenkin yhä ihmisen seksuaalinen käyttäytyminen ja identiteetti monesti sekoitetaan. Erilaisissa uskonnollisesti värittyneissä tutkimuksissa moraalikysymyksenä saatetaan kysyä suhtautumista homoseksuaalisuuteen. Hyväksytkö vai et, onkin moraalikysymys. Pahimmillaan tällaiset tutkimukset ikään kuin antavat kuvan, että mitä korkeammat hyväksymättömyyden prosentit, sen korkeampi moraali. Hyvin usein näen myös kantoja, joissa homoseksuaalisuuden hyväksyminen nähdään löystyneenä moraalina tai arvokysymyksenä. Luulo ei ole tiedon väärti. Sitä mukaa kun tieto on lisääntynyt, myös suhtautuminen seksuaalisuuden kirjoon on muuttunut. Samoin kun nykyään ymmärrämme, etteivät demonit aiheuta ihmisten sairauksia, myöskin homoseksuaalisuus on osa ihmisen luotuisuutta eikä mikään kartettava ja marginalisoitava asia.
Moraalikysymyksiä ovat sellaiset kysymykset, jotka koskevat ihmisen käytöstä toista ihmistä kohtaan. Moraali mitataan kohtaamisessa ja kunnioituksessa, ja se on ihan sama kysymys kaikenlaisten seksuaalisten identiteettien kohdalla. Minusta moraalikysymys on se, että esimerkiksi homoseksuaalisuus tuomitaan ilman parempaa tietoa ja ymmärrystä. Missä on tuomitsijan moraali?
Kyse ei ole arvoista ja moraalista vaan Jumalan luomasta ihmisestä. Seksuaalisuus on elämänvoima, myös uuden elämän voima. Minusta olisi hyvä, että lait ja kirkkokin tukisivat vastuullista parisuhdetta ja seksuaalisuuden toteutumista, ja kannustaisi elämänikäiseen parisuhteeseen myös samaa sukupuolta olevia pareja. Epätasa-arvo ja moralisointi tuottavat rikkinäisyyttä, ja rikkinäisyys on liian hyvä pohja uudelle alistamiselle ja pahoinvoinnille, uusien ihmisten ja sielujen rikkoontumiselle. Pitäisi enemmän koota kuin hajottaa. Kristinuskossa keskeistä ei ole seksuaalisuus, vaan Jumalan armon sanoma. Uskonnon vaihtoehdot käyvät vähiin (kuten katolisessa kirkossa?), jos tieto sivuutetaan ja esimerkiksi seksuaalisuuteen liittyvissä asioissa tarraudutaan luuloon ja kontrolliin. Onneksi kirkon piirissä puhutaankin, monesti väsymiseen asti. Niin kauan se on tarpeellista, kun ihmisen seksuaalisuudesta tehdään este uskomiselle.
”Suudelkoon hän minua, antakoon suudelmiaan!
Ihanampaa kuin viini on sinun rakkautesi,
ihana on voiteittesi tuoksu!
Sinun nimesikin tiukkuu parhainta öljyä,
siksi neidot sinua rakastavat.
Ota minua kädestä, juostaan! Vie minut taloosi, kuningas, vie minut
huoneeseesi! Tule, iloitaan ja riemuitaan! Rakkautesi on ihanampaa kuin
viini. Suotta eivät neidot sinua rakasta.” (Laulujen laulu 1:2-4)
Kuva: Satu Helsinki