Rinnoista nainen tunnetaan

On monen mielestä epäkorrektia enää nykyään käyttää eri ammattien harjoittajista termejä, jotka kertovat heidän olevan naisia alallaan. Ei sovi sanoa tarjoilijatar, näyttelijätär tai lentoemäntä. Silti kerta toisensa jälkeen puhutaan papeista ja naispapeista.

Joskus huomaan, että se osuu korvaan oudolla tavalla, kun joku sanoo, että varasimme häihimme naispapin. Ikään kuin olisi oikeita pappeja ja sitten meitä, naispappeja. Niitä miehen kylkiluista rakennettuja epätäydellisiä miehiä, miehettäriä. Mutta tiedän, että eivät ihmiset sitä pahalla tarkoita.

Se ärsyttää kuitenkin, kun jotkut iäkkäämmät naishenkilöt välillä tituleeraavat nuorta naispappia tyttöpapiksi. Näissä tilanteissa kyse ei ole ollut mistään hellittelynimestä, vaan silkasta keljuilusta. Tuleekohan minustakin vanhana kärttyinen nainen, jonka on vaikea sietää nuoruutta ja elinvoimaa?

Välillä taas saa tuntea itsensä niin kovin vanhaksi, kun lastenkerhojen pienet pojat ja tytöt huutelevat perääni termillä tätipappi. En tietenkään siitä pahastu. On selvää, että lapsilla on tapana kutsua vieraita aikuisia tädeiksi ja sediksi.

Olin pitämässä hartautta eräässä kuurojen toimikeskuksessa. Paikka oli tarkoitettu vanhuksille ja iän tuomat rajoitteet olivat tehneet eräästä vanhasta herrasta myös sokean. Hän saattoi kuitenkin kuulla puheen, kun hänelle puhuttiin kuulolaitteeseen yhdistetyn mikrofonin välityksellä.

Hoitaja oli kertonut hänelle papin tulleen paikalle. Ja millä keinoin vanha kuurosokea herra saattoi nopeasti selvittää onko pastori mies vai nainen? Hän lätkäisi elämää nähneet kämmenensä kehoni etuosaan ja puristeli. Miksei hoitaja voinut vaan reippaasti sanoa, että naispappi tuli käymään?