Rohkeus ei vaadi voimaa vaan sydäntä

Jälleen on tullut koettua, miten elämänmuutos vie aina voimia. Hyväkin muutos vaati voimavaroja.

Tietysti kaikenlaiset muutokset kysyvät aina myös rohkeutta. En tiedä oletko sinä sellainen, että pidät itseäsi rohkeana? Jotkut ovat kai rohkeita luonnostaan, mutta minusta rohkeuteen voi myös kasvaa. Olemme usein silloin rohkeita, kun muuta vaihtoehtoa ei enää ole.

Oman elämäni isommissa ja pienemmissä muutoksissa olen usein kokenut olevani tiellä, joka vain vie eteenpäin. Ensimmäisen askeleen otettua ei ole enää ollut paluuta. Tie on vienyt suuntaan, joka on tuntunut oikealta, lopulta ainoalta mahdolliselta.

Rohkeus ei tarkoita sitä, ettei pelkäisi. Ajattelen, että rohkeus on sitä, että pelkonsa kestää. Rohkeutta on sekin, että uskaltaa olla itselleen rehellinen: kuulee sen oman hiljaisen äänen, tunnistaa ja tunnustaa itselleen kaipuun, janon tai näyn johonkin muutokseen, epävarmuuden, ja sittenkin elää niin kuin oikeaksi kokee. Rohkeutta on se, että on sen verran voimavaroja, uskallusta ja ennen muuta luottamusta, että on voimaa voittaa itsensä. Mennä omia pelkojaan päin.

Raamatussa rohkaistaan monessa kohdassa rohkeuteen. Mutta sekin sanotaan, että usko ja luottamus saadaan lahjana, eikä siihen tarvita omaa rohkeutta. Elämän muuttuvien palojen keskelle luvataan, ettei ole hätää, ei tarvitse pelätä.

Kuva: MTV3