Ruoka on rakkautta, opetti isä

Tänään ajattelen sinua isoisäni. Muistan lempeää ääntäsi, sen pehmeää sointia. Muistan sinut kesäasussasi, kun kuljeskelit mökillämme ilman paitaa. Muistan kyläilyt luonanne, kun aikasi keskustelua kuunneltuasi tuhahdit: ”min en puhu mittään”. Muistan iloisen hymysi. Muistan, miten kerran Järvenpään hautausmaalla kävelimme käsi kädessä. Sanoit, ettei lasten tarvitse kuolleita katsella. Muistan hauraan olemuksesi terveyskeskuksen vuodeosastolla, viimeisen joulusi meillä kotona. Sinä olit pappi, ja minusta tuli pappi.

Tänään ajattelen sinua ukkini. Kaunista pääsi muotoa, pitkää ja hoikkaa olemustasi, kävelyäsi keppisi kanssa maisemassa, jota osa olit. Pidit paljon sylissäsi. Sen tunsi ja tiesi, miten rakastit kaikkia lastenlapsiasi. Kauppa-autosta ostit lakuja. Tuntuu hassulta ajatella, että synnyit 1800-luvun puolella. Miten erilaissa maailmassa elitkään, kuin minä tänään. Sait kuolla omaan sänkyysi. Sain silittää kylmenevää kättäsi, laulaa laulun, poimia sinulle kukkia.

Tänään ajattelen sinua isäni. Ajattelen sinua aamupuurokattilan ääressä ja minua naurattaa. Muistelen toistuvaa aamuista herättelyhuuteluasi: ”Nouskaa ylös herrat, neidit! Teille on suuria tehtäviä.” Ajattelen monia hiihtoretkiämme, uima- ja kalareissuja. Usein olin mukana työmatkoillasi, sain olla osa sitä maailmaa. Vaikka joskus silloin varmasti vastustin, tänään olen siitä kiitollinen. Muistan tarinoita, joita iltaisin kerroit, ja kerron niitä lapsilleni. Muistan kesäpaikkamme pimeän saunan ja lempeän löylyn: ”nyt soivat kiukaan mustat urut ja raukenevat arjen surut”. Nauran, kun ajattelen sitä, miten osaat tehdä joka asiasta numeron. Ja ennen muuta itsestäsi. Muistan ylpeän äänesi, kun esittelit ja esittelet meidät: ”Ja tässä ovat minun tyttäreni”. Ajattelen sitä kaikkea hyvää, paljoa hyvää. Ajattelen suruja ja kipuja. Elämää.

Ajattelen sinua, jonka isä on syystä tai toisesta hylännyt, ajautunut etäälle tai kulkeutunut kauas. Sinua, jolla on ikävä isää. Olisiko huomisessa armoa tai unohdusta?

Ruoka on parasta rakkautta. Tänään ja eilen lasteni isä sai sitä osakseen: avokadopastaa, kukkakaali-parskakaali-pekoni-majoneesisalaattia, suppilovahvero-sipulipiirakkaa, valkosuklaa-vadelmakakkua, pehmeää suklaakakkua ja ties vaikka mitä.

Tässä muutama kuva, jotta uskotte, että hyvää oli.
Ja rakkautta.