Samaan aikaan toisaalla

 

 Olen katsomassa muumeja. Eihän tilaisuutta voinut jättää käyttämättä, kun muumit ja Benny Törnroos tulivat ihan naapuriin esiintymään, meidän kylälle. Ja onhan tyttäreni todellinen muumifani.

Täällä soi muumihumppa. Tyttäreni on haltioissaan kun Nipsu ja Pikku Myy tulevat yleisön joukkoon tanssimaan ”Äiti ne tuli tänne”. Silmät loistavat. Elämä olisi täydellistä, jos vain vielä pääsisi halaamaan Muumimammaa. Mamman halauksessa on taikaa.

Tyttäreni hyppiessä pomppulinnassa ehdin karata nettiin ja tiedän, että ainakin kymmnen gazalaista on taas kuollut ja 30 haavoittunut, kun israelilaisten ampuma ohjus osui YK:n hätäsuojana pitämään kouluun. Iskun aikaan gazalaiset olivat jonottamassa ruokaa koulun edustalla. Täällä me jonotamme jätskiä ja kahvia.

Muumihumppa jatkuu ja Muumimammalla on nyt syntymäpäivä.  Ja nyt me sadat ihmiset laulamme hänelle onnittelulaulun.  En tiedä näistä muista juhlijoista mitään, en tunne heitä, mutta koen absurdia yhteenkuuluvuutta laulaessani heidän kanssaan Muumimammalle. En tiedä tietävätkö he Gazan tämänpäivän iskuista, en tiedän heidän murheistaan ja iloistaan.

Kotimatkalla pulahdamme vielä lämpimään järveen. Se on kuin linnunmaitoa. Hetken elämä on kuin satua, kuin Muumimaailma, jossa jokaisen vapautta olla oma itsensä vaalitaan.

Kotona teen  Kuka muumihahmo olisit- testin. Olisin Hattivatti. Ainakin tänään. Perustelut: ”Viihdyt hyvin ihmisjoukoissa ja paikallaanolo tekee sinut levottomaksi. Et tiedä mitään parempaa kuin kulkea kohti taivaanrantaa – ja perille päästyäsi jatkaa matkaasi yhä pidemmälle. Ukonilmalla sinusta tulee varsin sähköinen. Olet itsekin melkoinen mysteeri.”

Hihittelen hetken testin tulokselle.  Karkaan uutissivuille, enää hihittele.

Maailma on niin täynnä erilaisia maailmoja. Minun omakin maailmani pitää yhden päivän sisällä niin erilaisia maailmoja. Jotain tairttis tehdä, ei vain lukea uutisia ja kauhistella. Täällä voi lahjoittaa rahaa Gazan ja Israelin konfliktin siviileille ja täällä.

Lapseni saa silti rauhassa  vielä tanssia muumihumppaa ja olla autuaan tietämätön kaikesta, mitä maailma pitää sisällään. Vielä hetken se onnistuu. Ajattelen ettei perusturvan kasvattamiseen tarvita sotatietoa. Muumit riittävät vielä.

Muumit eivät anna vastauksia, vaan enemmänkin kysyvät elämän mieltä. Minäkin jään hattivattina kyselemään elämän mieltä. Sodan mieltä en ymmärrä.

 

– Minna T.