Säpsähdin kun huomasin

Säpsähdin kun huomasin –

lapseni on venynyt.

 Kuin tienvarsien lupiinit,

ne jotka odottamatta  kukkivat

vaaleanpunaista ja violettia.

”Leikkimökin luomuravintolassa tarjoillaan puunkuorilettuja,

teille on pöytävaraus”

hän kutsuu kohteliaasti.

Illalla rukoilemme parempia kokkausilmoja,

 se on hänellä tärkeää,

”neulasrankalaiset maistuisivat paremmin auringonpaisteessa Jeesus.”

Minä lisään hiljaa:

Etten ikinä unohtaisi sitä,

miten hänen kikatuksensa kuplii.