Seksiprinsessan oppimiskokemukset

Olen tänään testannut, mikä irtokarkki olen (salmiakkipääkallo), mikä MBTI-persoonallisuus olen (INTP), mikä on voimaeläimeni (susi) ja tehnyt seksiennustuksen (”Olet värikäs, säteilevä ja satasärmäinen seksiprinsessa!” Just…).

Onko ollut vähän liikaa aikaa? No ei ole, on vain ollut sellainen päivä, että ongelmat töissä eivät niitä ajattelemalla ole ratkenneet. Silloin alan tehdä jotain ihan muuta, yleensä surffaan netissä etsimässä jotain hömppää tai minuun itseeni keskittyvää. Ajatusten päästäminen hetkeksi ihan muualla, saattaa kirkastaa ajattelua, ja kun jälleen palaa työn pariin, ratkaisu onkin ihan ilmiselvä. Ei mikään pyörän keksiminen tämä oivallukseni, tutkijat ovat jo kauan tienneet, että aivot prosessoivat ongelmia ja asioita silloinkin, kun niitä ei aktiivisesti ajattele.

Muistan lapsuudesta selvästi taukojen vaikutuksen motooriseenkiin oppimiseen. 12-vuotiaana otin kitaran syliini ja katsoin kirjasta mallia, miten sormet asetellaan kielten päälle, jotta aikaan saataisiin soimaan D-sointu. Sormet eivät mitenkään taipuneet tarvittavaan asentoon. Toisella kädellä väkisin sormia paikallaan pitäen yritin saada otetta D-duuriin. Ei onnistunut ja kärsivällisenä luonteena heitin kiukkuisena kitaran menemään todeten, että ihana per****** koko kitaran soittaminen.

Kahden päivän kuluttua leppynyt pikku-Hemuli antoi kitaralle toisen mahdollisuuden. Ja katso, sormet menivät kivuttomasti D-soinnun mukaisesti kielten päälle. Ihme! Ei ollut ihme, vaan aivot olivat prosessoineet sormimotoriikan vaatimaa informaatiota kahden päivän ajan, ja nyt sormet olivat valmiit taipumaan asentoon.

Samanlaista oppimista muistan makuaistin kanssa. Kun pienenä maistoin ensimmäisen kerran sinihomejuusto, meinasi yrppä lentää. Minussa oli kuitenkin sellaista uteliaisuutta / masokismia, että kun parin viikon päästä taas oli jossain sinihomejuustoa tarjolla, haastoin itseni kauhukokemukseen uudestaan. Tällä kertaa se ei ollutkaan yhtään kamalaa, ei hyvää, mutta ei kuvottavaakaan. Kolmannella kerralla minun teki jo jostain syystä mieli maistaa homekönttiä, ja jokin siinä maistui jo hyvältä. Arvaattekin lopun; päädyin rakastamaan sinihomejuustoa. Aivot prosessoivat makukokemustakin maisteluiden välillä.

Kaikkien samankaltaisten oppimiskokemusten kautta olen alkanut uskoa, että minkään oppiminen, tai mistään pois oppiminen ei ole mahdotonta. Se on minusta kovin lohdullista, että aivot ovat niin ihmeelliset, että ne opettelevat kaikenlaista minun selkäni takana, jos minulla vain on halu oppia jotakin. Kerta toisensa jälkeen yritän, epäonnistun, turhaudun ja raivostun osaamattomuuteni kanssa, ja jokin kerta palaset vain loksahtavat kohdalleen ihmeen lailla.

Tänäänkin nettitestien parissa käytetty työaika lopulta palkittiin, kun ongelma ratkesi sen jälkeen muutamassa minuutissa.

Tällaisilla nuorten naisten foorumeilla usein ollaan kovin tohkeissaan sydämenasioista. Minun sydämeni sykkii aivoille, ne ne vasta ovat ihanat ja ihmeelliset!

Linkkailkaapa mulle seuraavaa oikosulkua varten jotain mielenkiintoisia tai hömpänpömppätestejä!

Hemuli