Sensitiivisyyttä tarvitaan

Olen miettinyt, että pitäisikö papeille olla vaikka kurssina tarjolla jonkinlainen johdatus seksuaaliterapian lähtökohtiin. Asetelma menee liian usein niin, että hyvää tarkoittava pappi joutuu käsittelemään äärimmäisen herkkää ilmiötä hyvin heikoin lähtötiedoin. Pahimmillaan hänellä on lähestymiskulmanaan vain tulkinta muutamasta raamatunkohdasta. Ja ihmiskuva, joka ei ole koskaan joutunut todella haastetuksi. Niiden pohjalta sitten saatetaan päätyä kuittaamaan kokonaisia ihmisten elämänkohtaloita. Tämä voi satuttaa sanojen kohteita syvällä tavalla.

Meitä pappeja koulutetaan sielunhoitoon, mutta koulutuksessa ei juurikaan käsitellä seksuaalisuuteen liittyviä teemoja. Minusta tuntuu, että nyt olisi tarve tällaiselle peruskoulutukselle. Että näkisi taivaalla muutakin kuin kuun, oppisi myös erottamaan niitä tähtiä. Ja voisi vähitellen ymmärtää minkälainen seksuaalisuuteen liittyvä puhe aiheuttaa sieluun haavoja ja miksi.

On ongelmallista, että tämä aihepiiri on monelle kirkon työntekijälle sokea piste. Menemme norsuina posliinikauppaan. Ihmisten pitäisi voida tulla meidän pappien luokse myös  haavoittuneina ja haavoittuvina. Meidän pitäisi antaa heille mahdollisuus tulla nähdyksi ja kunnioitetuksi. Toivoisin meille kaikille sellaista heräämistä, että jokin sisimmässä vavahtaisi kunnioittamaan toisen ihmisen olemusta. Suu menisi kiinni ja kuunteleminen alkaisi. Aamen.