Siivot tädit ja painivat pojat

Uimahallissa ystävän tapaamisella on kaksi funktiota: ystävän näkeminen  sekä liikkuminen, endorfiinien metsästys.

Vesijuoksu on oiva tapa tähän.  Viimeksi puhuimme lapsista, miehistä, työstä ja vanhemmista. Lasten jälkeinen elämä koostuu minulla usein tämäntyyppisistä monta kärpästä yhdellä iskulla – tapaamisista. On pakko saada happea ja ajatustenvaihto toisen aikuisen kanssa piristää pitkäksi aikaa. Ystäväni kertoi kuinka he olivat saaneet hyvää apua neuvolasta kaksivuotiaan iltanukutukseen. Minäkin olin iloinen heidän puolesta. Koko perhe oli nyt nukkunut paremmin kuin vuosiin.  

Vieressämme meuhkasivat noin 13-14-vuotiaat pojat. Siis nimenomaan meuhkasivat. Sisäinen täti-ihminen nousi minussa pintaan ”pitääkö kokoajan painia?”. Vettähän siinä roiskui myös minun ja ystäväni päälle kun me ihan siivosti siinä parantelimme omaa maailmaamme.

Olisi ollut vaikea kuvitella samanikäisten tyttöjen ottavan toisiinsa kontaktia yhtä fyysisesti. He olisivat voineet kulkea vesijuoksuralla puhumassa vanhemmistaan, ystävistään, poikakavereistaan, koulusta ja harrastuksistaan. Ja tietysti ulkonäöstä.  Just like us.

Poikien ja tyttöjen maailma, jep jep. Jos poikia pitäisi lajityypillisesti kuvata vaikkapa joillekin, jotka eivät tiedä keitä tällainen ryhmä on, voisin sanoa jotakin tällaista: Pojat hyppivät huonekalujen päällä, höykyttävät toisiaan ja lyövät ja tönivät ilman syytä. He pitävät halaamisesta ja  halausote saattaa muuttua myös kunnon taklaukseksi. Tämä kaikki on normaalia poikaelämää. He lähestyvät elämää keskimäärin fyysisemmin kuin tytöt. Ja tietenkin lisäisin, että ei saa niputtaa kaikkia poikia. On olemassa rauhallisempiakin yksilöitä eivätkä kaikki ole niin rajuna. Mutta noin niinkuin lajityypillisesti fyysinen kontaktinotto kuuluu pojille.

Jäin miettimään, mitä tapahtuu kun nämä uimahallipojat lähestyvät  tyttöjä. Miten löytyy yhteinen tapa kommunikoida?  Ja mitä tapahtuu poikien luontaiselle fyysisyydelle heidän aikuistututtuaan? Miksi aikuiset miehet eivät julkisesti enää paini hyvää hyvyyttään tai halaile toisiaan kuin humalassa?

Ja mahdummeko me siivot aikuistädit ja painivat pojat samaan uimahalliin? Samaan maailmaan? Entä jos samanikäiset tytöt olisivat painineet uimahallissa? Annetaanko heidän olla sellaisia – no vähän poikamaisia?

Jos kaksi aikuista miestä olisi paininut vieressä vesijuoksuradalla minun ja ystäväni jutellessa elämästä, niin kyllä, olisimme pyytäneet heitä poistumaan. Kovaäänisesti.  Tai ei meidän olisi tarvinnut. Uimavalvoja olisi jo tehnyt sen. Jos kaiksi aikuista naista olisi tehnyt niin,                                  niin. Enpä tiedä. Vaikea kuvitella. Miten tilanne oikein olisi edennyt?

• Minna T.
• Kuva: Ville Välimäki/Yle