Sinun hautajaisesi

Kun olen järjestämässä hautajaisia yli 80-vuotiaalle ihmiselle, jonka kuolema on ollut odotettavissa, kysyn aina omaisilta oliko edesmenneellä joitakin toiveita omien hautajaistensa suhteen. Yleensä vastaus kuuluu: ”emme koskaan puhuneet hautajaisista”. Minun tehtäväksi tulee usein musiikin valinta, vaikka en vainajaa tuntenutkaan. Sitten syödään muistotilaisuudessa lohisopat tai voileipäkakkua. Minulle kyllä lohikeitto maistuu, mutta en usko sen olleen jokaisen vainajan lempiruoka.

Kuolema on vieras ja on vaikeaa ottaa puheeksi hautajaiset, vaikka kaikki kuolemme kerran. Kuoleminen on varmempaa kuin tänne syntyminen tai tässä elämässä naimisiin meneminen. Näitä etappeja juhlitaan kuitenkin hyvin tarkkojen toivomusten mukaan ja niistä sopii puhua vapaasti. Olen nähnyt monen kirjavia häitä ja kastejuhlia, mutta yleensä hautajaiset ovat toinen toistensa kaltaisia.

Kuolleen kannalta ei tietenkään ole mitään väliä, mitä ruokaa muistotilaisuudessa tarjotaan. Omaisten kannalta surun rituaalit ovat merkittäviä. Tuntuu tärkeältä tehdä hautajaisissa asioita sillä tavoin, kun tietää toisen toivoneen. Nämä olivat hänen lempikukkiaan, tämän laulun hän olisi halunnut kuulla, nyt syömme kavereiden kesken hänen lempiruokaansa.

Olemme kertoneet ystävättärieni kesken toiveet omien hautajaistemme suhteen. Tiedän kuka haluaa tuhkauksen, kuka haluaa tunnustuksettomat hautajaiset ilman kristillistä symboliikkaa, kuka ei halua kolhossa seurakuntasalissa syötävän lohikeittoa, vaan mieluummin ravintolassa jotakin muuta ja kuka ei halua hautakiveä ollenkaan. Ystäväni tietävät keiden minä toivon kantavan arkkuani kerran ja mitä haluan laitettavan arkkuuni sisälle. Sinun hautajaisesi eivät ole sinua varten, vaan niitä varten jotka sinua kaipaavat.

Miltä sinä toivoisit hautajaistesi näyttävän, vai sopiiko lohisoppa sinulle vallan mainosti?

Hautaustestamenttia voit käydä katsomassa täältä.

Nanna H.