Sydämellä on syynsä, joita järki ei tunne

Tiedätkö sen tunteen, kun mikään sisällä ei huuda? On levollinen, hyvä olo.

Nämä ovat niitä hetkiä, joita tulee harvoin, yhtäkkiä, yllättäen ja kysymättä. Näkee jotakin kaunista, kuulee kaunista, tuntee kaunista – ja kaikki on siinä. Kokemus tai oivallus. Sitä ei oikeastaan pitäisi, eikä voi selittää tai edes kuvata toiselle.

Se oli yksi aamu viime viikolla. Olin taas ikävöinyt vanhaan, tuntenut ulkopuolisuutta ja samalla nauttinut uudesta erilaisesta. Tajusin, että minun on tässä ja täällä helpompi hengittää, olla. Hyräilin edellisen illan iltalaulua: ”ei haittaa vaikka loisteesi mun sokeaksi saa”. Ja sitten tuli valo, kodikas olo, jonka aamunkostea asfaltti moninkertaisti. Ei yhtään ajatusta.

Minä jätän teille rauhan.
Oman rauhani minä annan teille,
en sellaista, jonka maailma antaa.
Olkaa rohkeat, älkääkä vaipuko epätoivoon.
Joh.14:27

Mari Inka