Tag: ihmissuhteet

Voiko parisuhde korjata sen mikä on mennyt rikki? Vai käykö niin, että rikkinäinen ihminen ei osaa muuta kuin sabotoida parisuhdettaan? Näitä pohdimme blogikaverini kanssa jokin aika sitten. Voiko parisuhde korjata ihmistä? Ensimmäinen reaktioni ajatukseen on varovainen toiveikkuus mutta varauksellisuus – parisuhteelle ei pidä asettaa liikaa vaatimuksia ja paineita. Niitä on valmiiksi yleensä runsaasti. Epärealistiset odotukset […]

Mitä piilee pinnan alla, valoja vai varjoja, miten päin on maailma? On uskomatonta, mikä ero omaan ja toisen ihmisen maailmaan voi tulla, kun sanoo jonkin asian ääneen. Yhtenä hetkenä kaikki on niinkuin ”aina” on ollut, toisena tuntuu, että varjot ja valo ovat menneet sekaisin, mustavalkoisista asioista on tullut harmaita ja kumman keltaisia ”Minua ahdistaa.” ”Minua […]

  Tiedättekö mikä on mukavaa? Kuulua johonkin ja saada jatkuvalla tahdilla lisää ihmisiä laajenevaan verkostoon. Olen asunut ja ollut pappina seurakuntani alueella ensi kuussa vuoden. Lenkillä tulee vastaan viikonloppuna tavattuja kummeja, aamuisin työmatkalla näen kouluunsa kiiruhtavia viime vuoden riparilaisia. Bussipysäkillä löytyy tuttuja. Kotikasteella lapset tulevat kertomaan, että me oltiin viikko sitten samoissa häissä! Rakastan tätä. […]

Silloin kun ihminen pettyy ihmissuhteissaan, hän saattaa ajatella (lue: minä ajattelen), ettei muita ihmisiä mihinkään tarvitsekaan. Ihan hyvä minun on näin. Rakennan kotini yksin, parannen minäni yksin ja pakotan pitämään itseni koossa. Jonkun osuttua oikeaan aikaan luokseni lohduttamaan, ja kun pettymys, häpeä ja viha on muuttunut suruksi, muistan taas mihin tarvitsen toista ihmistä. Ihminen tarvitsee ihmistä […]

Toivoin, että elämäni pysyisi värikkäänä Tiian tavoin minäkin käännän päätäni skeittilaudan äänen suuntaan ja Toimituskin esitti kysymyksen. Minä vastaan: On asioita, joita toivoin tekeväni vielä tämän ikäisenä ja joita edelleen teen: Tasapainoilen katukiveyksen reunaa pitkin ja kävellessäni otan hyppyaskeleita suoraan eteenpäin tai sivuittain. Nautin ”tulikylmästä” vedestä – vesi on tarpeeksi kylmää, kun hana, josta vesi tulee, […]

Sillä on niin ärsyttävä ääni.-Eikä ole.Sillä on hirvee tyyli.-Ihanan omaperäinen.Se on niin itseään täynnä.-Olet vain kateellinen!! Edellä kuvattu keskustelu on tuttua draamaa Internetistä. Tällaiseen törmää, jos lukee julkisuuden henkilöihin ja idoleihin liittyviä nettikeskusteluja. Mitä silloin itse asiassa sanotaan, kun huudetaan että olet vain kateellinen? Ehkä näin: näen lävitsesi, yrität vain mustamaalata henkilöä, jota oikeasti vastentahtoisesti […]

  Miestenpäivä tuli minulle ihan puskista viime viíkolla. Joku naispuolisista kavereistani somessa harmittelikin sitä, kuinka mitäänsanomattomaksi miestenpäivä oli jäänyt. Ei hehkutuksia, ei huomionosoituksia. Harmaaksi jäi, kun vertaa naistenpäivän henkeen ja näkyvyyteen. Mistä se voi kertoa? Miksi miehen muistaminen ja arvostaminen ei suju yhtä luontevasti? Osittain taustalla on varmasti se, ettei meillä miehisyyttä ole yksinkertaisesti brändätty […]

Kesäpaikkamme lähellä on autiotalo. Muuten suora mökkitie tekee talon kohdalla ison mutkan ja kiertää pihapiirin. Mutka ei ole siinä tietenkään sen vuoksi, että talo on autio. Mutta se on tehnyt pihapiiristä vielä erityisemmän. Muistan talon jo lapsuudesta. Pihapiirissä oli paljon isoja puita. Yhdestä puusta roikkui pitkä keinu. Tätini kertoi minulle usein paikan tarinaa. Talo oli ollut koti, […]

Katsoin viikonloppuna elokuvan The Beginners. Se kertoo nimensä mukaisesti aloittelijoista, aloittelijoista rakkaudessa. Oliverin iäkäs isä on kuollut. Oliver reflektoi kuoleman myötä kaikkea kokemaansa ja näkemäänsä: lapsuus, isän ja äidin suhde, isän kaapista tulo, isän uusi poikaystävä, isän terminaalivaiheen syöpä, oma kykenemättömyys rakastaa. Tässä elämän syvävesivaiheessa tulee myös Anna, joka hänkään ei ole haka rakastamisessa. Kaikki […]