Tag: usko

Viime viikolla blogipostauksessani lähetin tervehdyksen kaikille, jotka haluavat kertoa, että minä, tai meidän blogimme kaikki kirjoittavat joutuvat uskontulkintojemme kanssa helvettiin. Tällä kertaa haluaisin tervehtiä kaikkia niitä ateisteja, jotka ovat kertoneet minulle, että olen typerä koska uskon johonkin, joka ei ole todistettavissa, ja jossa muutenkaan ei ole mitään järkeä. Hei sinä, joka olet osoittanut tai olet […]

Nimimerkki Vieläkö ehtii? kysyi, että pelottaako esimerkiksi minua koskaan, että uskon väärin. Mitä jos onkin yksi oikea näkemys Jumalaan, ja minä en näe niin enkä usko niin? Kyllä, olen usein ajatellut, että mitä jos Jumala onkin sellainen, joka tuomitsee esimerkiksi siitä, että en ole heteroseksuaali, tai koska en ota Raamatun tekstejä kirjaimellisesti. Koskaan en ole pelännyt […]

  Mun elämä milloin siitä tuli näin (ihana) -blogin Emmi Nuorgam kysyi, voiko kirkkoon kuulua, vaikkei uskoisi Jumalaan. No yksinkertaisesti: tottakai voi. Onko se sitten epärehellistä? Ei minusta. Syyt kuulua kirkkoon ovat moninaiset. Jossain Lilyssäkin olen törmännyt näissä keskusteluissa toteamaan, että jos vain tosiuskovaiset, ne, jotka uskovat sataprosenttisesti kirkon opetukseen, kuuluisivat kirkkoon, ei kirkossa olisi […]

IlonaSV miettii ihanasti ja ihan tosissaan Saattaen vaihdettava -blogissaan sitä, miten ihmeessä Jumalaan uskotaan:  En siis kuulu kirkkoon. Pääsyy sille on se, että en osaa uskoa Jumalaan. En sitten millään tasolla. Minulle ei vain koskaan ole valjennut, miten Jumalaan uskotaan. Mistä voi tulla sellainen varmuus, että uskoo aivan tosissaan johonkin yliluonnolliseen? Tykkään kysymyksestä, sillä siihen […]

  Minun elämääni musiikki on tullut aluksi perheen, radion ja seurojen kautta. Kotona oli lähes aina Yle Ykkönen päällä ja se sammutettiin lähinnä kun lauantain Knallin ja sateenvarjon jälkeen alkoi jazz-tuokio. Kotona kuunneltiin ja soitettiin klassista musiikkia, pianoa ja viulua, vähän kitaraa. Musiikin määrä arviolta kolminkertaistui kun siirryin musiikkiluokille. Kasvoimme yhdessä tiiviinä luokkana kolmannesta yhdeksänteen […]

Kuvassa: (vas.) Husu, Kimmo, Ali ja Teemu Tiedättehän miten jotkut asiat tuottavat silkkaa nautintoa niiden paradoksaalisen nerokkuuden takia? Eilen nautin radio-ohjelmasta, jossa muslimimamut antavat ohjeita kirkossa pysymiseen. Ohjelmassa valtakunnan viralliset muslimit Ali Jahangiri ja Abdirahim Hussein eli Husu ympäripuhuvat muutama viikko sitten suorassa lähetyksessä kirkosta eronnutta toimittaja Kimmo Vehviläistä liittymään takaisin evankelisluterilaiseen kirkkoon. Apuna on […]

Missä istut? Mitä näet? Maailma muuttuu, ja on vaihtelevia mielipiteitä siitä, pitäisikö uskon tai jonkun uskon ulottuvuuden muuttua sen mukana. Mitä tarkoittaa elävä usko? Joidenkin mielestä ihmiseen on sisäänrakennettuna tarve hengellisyyteen. Toisten mielestä se taas kertoo lähinnä turvattomuudesta – näkökulmia on jälleen kerran varmaan yhtä paljon kun aiheesta keskustelijoita. Mikä on mielenkiintoista, niin joskus pysähtyä […]

Keskustella voi vaikka teekupin ääressä. Jäätelön kanssa. Taas ollaan saatu seurata mielenkiintoisia, värikkäitä, vilkkaita, vihaisia, ymmärtäväisiä, eloisia, inhimillisiä, teologisia, epäoikeudenmukaisia, yleistäviä, ihania, surullisia, järkyttäviä ja elämänmakuisia kokemuksia ja ajatuksia eräistä aiheista. Täällä ja täällä. Näkökulmia ja tiedotusvälineitä riittää. Aiheet ovat vanhoillislestadiolaisuus ja ehkäisy, niiden yhdistäminen on melkoinen Pandoran lipas. Eikä ihme! Harva asia voi vaikuttaa elämään niin paljon kuin se, […]

Minua on kiehtonut kirjailija Tommy Hellstenin ajatus, että vain eksyessään voi löytää perille. Ihmisenä kasvamiseen kuuluu aina hämmennys ja kipu. Kasvamisen kivut kutsuvat menemään kohti ja käymään läpi. Sanoisin, että itsensä kohtaamisen kipeys on asia, jonka pakeneminen on lopulta tuskallisempaa kuin se, että tunnustaisi ja katsoisi minkä asian kanssa sitä salaa joutuu kamppailemaan. Meillä Vantaalla […]

Minulle eri aikoina hyviä todellisuuksia. Huom. molemmat kuvat on otettu sunnuntaina kahdelta, ylempi yöllä. Minua hämmästyttää vanhoillislestadiolaisten todellisuus. Tai siis se, että niitä todellisuuksia on niin monenlaisia. Tai ei oikeastaan sekään, koska tiedän, että niitä todellisuuksia on aina yhtä paljon kuin on ihmisiä. Mutta se minua häiritsee, että niitä monenlaisia todellisuuksia ei voida sanoa ääneen. […]