Tahdonko ihan kuolemaan asti?
Minna kysyi eilein minulta,
pitäisikö elinikäisen parisuhteen ihanteesta luopua kokonaaan, kun sellaisia on enää niin vähän?
Ja minä vastaan: Öö, joo ja ei. Riippuu parisuhteesta.
Avioerothan ovat yleistyneet Suomessa kokoajan.Nykyisin noin joka toinen avioliitto hajoaa. Vuosittain solmitaan keskimäärin 24 000 avioliittoa, ja avioeroon päättyy noin 14 000 liittoa. Avoliitossa elävät parit eroavat tilastojen mukaan vielä enemmän.
Tutkijat tietävät ennustaa, että erojen määrä kasvaa hitaasti. Nykyisin noin puolet aviopareista eroaa, puolet pysyy yhdessä, ja eronneiden osuuden ennustetaan lisääntyvän tasaiseen tahtiin.
Vaikka elinikäinen sitoutuminen on nykyään vaikeampaa kuin muinoin, arvostavat suomalaiset edelleen perhettä ja avioliittoa. Moni vihkipari pohtii rakentavasti papille ääneen, miten saisi liiton kestämään ”ettei tarttis erota”.
Elinikäisyyttä toivotaan ja mielikuvat yhteisestä vanhuudesta kiikkustuolissa piirtyvät verkkokalvolle niin nuoremmille kuin vanhemmille vihittäville pareille. Toisaalta perheet ovat ajassamme myös hyvin haavoittuvaisia, sen tietävät tuoreet vihkiparitkin. Parisuhde on ihmisille tärkeä asia, mutta jos se ei täytä odotuksia eroamisen kynnys on nykyisin matalampi kuin aikaisemmin. Eroavathan muutkin ja avioero on suhteellisen helppo saada ilman muun yhteiskunnan ulkopuolelle jättämistä ja julkista nöyryytystä. Kuuden kuukauden harkinta-ajan jälkeen puolisot määrätään oikeuden päätöksellä avioeroon syitä tai syyllisiä nimeämättä. Ja niin voi vanha suhde jäädä taakse ja uusi elämä alkaa, ajattelee moni toiveikkaasti.
Monelle avunhakeminen parisuhdeongelmiin onkin nolompaa kuin erota. Onneksi ei kuitenkaan läheskään kaikille.
Kirkossa avioliittoa on aina pidetty elinikäisenä ihanteena. Tosin jo sekä Vanha että Uusi testamentti tunsivat poikkeukset eroihin. Jeesus itse myönsi epäsuorasti, että avioeroja on ja tulee olemaan. Silti kirkko on halunnut pitää kiinni Jeesuksen esittämästä periaatteellisesta kannasta avioeroon: ”Ja minkä siis Jumala on yhdistänyt, sitä älköön ihminen erottako.” (Matt. 19:6.)
Olen Jeesuksen kanssa samoilla linjoilla. Hän tajusi tämänkin jutun paremmin kuin minä omassa pienessä päässäni: Elinikäinen sitoutuminen yhteen kumppaniin on ihanne, josta en luopuisi. Ihminen tarvitsee ihanteita ja samalla tiedostan, että suurin osa ihanteistani ei toteudu. Olenkin samaan aikaan vahvasti sitä mieltä, että onneksi nykyään on sallittua erota. Moni sinnittelee tuhoavassa suhteessa liian kauan, joidenkin ei olisi koskaan pitänyt yhteen mennäkään.
Minulle isompi kysymys sitoutumisessa onkin se, miten jaksan elää itseni kanssa koko elämän. Itseään kun ei pääse pakoon vaikka vaihtaisi kumppania, ammattia, asuinpaikkaa, lapsiaan tai harrastuksiaan. Loputtomana opetukseen ja kasvattamiseen uskovana, luotan siihen, että jos ihmiset (minä itse mukaan luettuna) enemmän harjoittaisivat itsensä tuntemisen taitoja ja tunnetaitoja, he kestäisivät sitoutumista puolisoonsa ja itseensä paremmin.
Parisuhdetaidoissa voi kehittyä. Trust me. Ovathan suomalaiset lukuisten kampanjoiden avulla muuttaneet mm. elintapojaan suolan ja voin suurkuluttajina. Muutama vuosi sitten harva uskoi savuttomiin rippikouluihin tai työpaikkoihin. Mutta me pystyimme yhdessä tällaisiinkin elämäntapamuutoksiin. Miksi emme siis voisi kehittyä myös elinikäisessä parisuhteeseen sitoutumisessa?
——————————————————————-
parisuhdekursseja, luentoja ja terapiaa: http://www.katajary.fi/
http://evl.fi/EVLfi.nsf/Documents/40D5B401E55B1785C225748000449ACD?OpenDocument&lang=FI
Uudelta bloggaajaltamme Mirkalta haluan kysyä, että minkälaisia asioita sinä parhaillaan pohdiskelet?