Tai jotain sellaista
Sain blogitekstiini kommentin:
”Olisi kiva lukea kristityn epäilyksistä ja ehkä jopa uskonsa menettämisestä ja sen palautumisesta. Itse olen joskus haahuillut eri elämänkatsomusten ”markinoilla”. Voiton vei kristinusko, kun totesin, etten osannut rukoilla muuta kuin tuttua hahmoa, johon saa yhteyden. Muut jumalat olivat hiljaa, eivät ottaneet yhteyttä *vitsi*. Toisaalta myös mietteitä maallistuneesta yhteiskunnasta, onko se hyvä vai huono asia, poissulkevatko maa ja taivas toisensa. Tai jotain sellaista.”
Ajattelisin niin, ettei ole mikään vitsi, että me olemme täällä. Siksi on otettava elämä täällä ihan tosissaan. Mielestäni ei voi elää pelkästään vaikkapa taivaskaipuussa. Itselleni sen sijaan taivas antaa toivoa ponnistella täällä. Toivoa, että kaikilla on asiat joskus paremmin, mutta en voi ummistaa silmiäni siitä, että minun on tehtävä täällä jotain muidenkin kuin itseni hyväksi.
En ole huolissani maallistuneesta yhteiskunnasta, mutta olen huolissani ihmisten toivottomuudesta ja pahasta olosta, luottamuksen puutteesta toisiin ihmisiin ja elämän merkityksettömyyden tunteesta. Liian harva saavutuksistaan tai peiliin heijastuvasta kuvastaan huolimatta ajattelee: ”Minä olen ihme, suuri ihme, ja kiitän sinua siitä.”
Tämä on kohta Raamatusta, samasta kirjasta, jossa kerrotaan ihmisestä, joka tekee kaiken oikein ja silti menettää kaiken. Ihmisestä, jolla suuri mahdollisuus ja silti pettää kaikki. Ihmisistä, jotka ovat kateellisia, katkeria vihan täyttämiä ja hullun rakkauden sokaisemia. Siellä tuomitaan, mutta toisaalta muistutetaan olemaan tuomitsemasta. Kielletään ja toisaalta kehoitetaan vapautumaan kaikesta. Siellä siis kerrotaan ihmisistä, joiden sanotaan olevan tämän maallistuneen yhteiskunnan tuotteita. Mutta me ihmiset olemme samoja, ennen ja nyt. Elämä on yhtä ristiriitainen, ennen ja nyt.
Mutta epäuskonkin hetkillä tämä on sama kirja, joka kerta toisensa jälkeen haastaa minut ymmärtämään elämän syvimmät syyt ja seuraukset. Katsomaan olemassaolon karuimpiakin tosiasioita: epäoikeudenmukaisuutta, vääryyttä, ymmärtämättömyyttä ja julmuutta suoraan silmiin. Tämä on kirja, joka on opettanut minut ennenkaikkea ajattelemaan ihan itse.
Jumalalle kiitos.
-Ulla O.