Tauko

Välillä sitä tarvitsee taukoa. 
Onneksi on keksitty kahvi. Voi pysähtyä hetkeksi. Lopettaa sen mitä oli tekemässä ja keskittyä johonkin muuhun. Työn ohessa kuulumisiin, arjen pyörityksen keskellä lämpimään suutuntumaan.

Joskus tarvitsee taukoa isommistakin asioista. On tärkeää, että uskaltaa sellaisen ottaa. Aina ei tarvitse ottaa vastuuta vaikkapa sosiaalisesta tilanteesta, asioiden etenemisestä tai maailmasta.

Kun kuuntelee ympärillä olevia ihmisiä, ei voi välttyä määrittelyltä: ”Olen sellainen ihminen.” Määrittely on usein hauskaakin: on jouluihmisiä, aamuihmisiä, teeihmisiä jne.  Joskus leimoja jaellaan huomaamatta toisille:  ”Hoida sinä, kun olet sellainen ihminen.” 

Ajattelen, että niitä on hyvä välillä rikkoa. Määrittely rupeaa ohjaamaan elämääsi, vaikka oikeasti olisi jo aika toimia toisin.

Minulle iltarukous on aina ollut hetki, jolloin minun ei tarvitse olla minkään tietynlainen ihminen. Voin ottaa tauon omasta elämästä, tästä hetkestä, ihan kaikesta, vaikka nyt näin sanoen:

Tule ihan lähelleni,
mutta pysy tarpeeksi kaukana.
Niin, että minulla on tilaa välillä olla kuriton.
Kulkea ohi ja olla huomaamatta,
jotta taas huomenna tartun asioihin.
Ota silloin minusta kiinni ja ravista pois itsekkyyteni, joka
otti minusta huomaamattani liian ison otteen.

***

Odotan jo muuten joulukuuta. Pääsemme vastaamaan kysymyksiin, joita voi esittää Hemulin blogin kommentteihin. Taitaa olla vaikeinta päättää kuka saa vastata mihinkin… olisi jo niin moneen kysymykseen näkökulmia. Onneksi kommenteissa aina voi jatkaa keskustelua, me kaikki ;)