Toverini huumediilerit

Asun Berliinissä puiston vieressä, jossa huumekauppa käy tiuhaan. Diilerit hengaavat puistossa yötä päivää asiakkaita vartoen. He ovat tulleet minulle tutuiksi, koska ulkoilen koirieni kanssa puistossa päivittäin. Asiallisesti moikkailmme ja vaihdamme pari sanaa koiristani toisinaan, ja koirani käyvät heidän tykönään rapsututtamassa itsensä. Eräänä päivänä puistossa käveli päiväkotiryhmä. Lapset moikkasivat iloisesti diilereitä, ja diilerit vilkuttelivat hymyillen takaisin.

Ei ole itsestään selvää kaikille, miten toinen ihminen kohdataan arkisessa tilanteessa. Voimme olla asioista eri mieltä, uskoa eri tavalla, toinen ihminen voi olla lain toisella puolella tai muuten vain olla jotain, mikä ei sovi sinun mukavuusalueellesi, mutta kun kohtaamme toisen ihmisen arjessa – rappukäytävässä, puistossa, lähikaupassa – ei ole mitään syytä provosoitua. Tervehdimme ja hymyilemme toisillemme. Sinä ja toinen ihminen molemmat ansaitsette sen.

Hemuli