Tuuks mun luo yöks?

Oisko tulta?

Kun syksy taas saapuu, ja suomalaiset vetäytyvät kotiensa lämpöön iltaisin, jää yksin asuva helposti yksin. Sain idean yksinäisyyden helpottamiseen 19-vuotiaalta kaveriltani, joka asuu vielä vanhempiensa luona: koska hän haluaa välillä pois vanhempiensa nurkista, hän käy yökylässä kavereidensa luona. Mikseivät aikuiset ihmiset, jotka asuvat yksin, tekisi tätä myös? Aivan mahtavaa, aikuisten yökyläily! Enkä nyt puhu mistään seksivierailuista vaan vanhasta kunnon, lapsuudesta tutusta yökyläilystä kaverin luona. Haluan elvyttää sen!

Haluan katsoa leffaa sohvalla pyjama päällä jonkun kanssa ja mussuttaa popcornia. Haluan toivottaa jollekin hyvää yötä ennen kuin painan silmäni kiinni ja mahdollisesti kikattaa sen jälkeen vielä jollekin typerälle jutulle, joka tulee mieleen. Haluan jonkun nukkua tuhisevan vieressäni, kun yöllä havahdun unestani hetkeksi. Haluan herätä aamulla ja aloittaa päivän höpöttelemällä jonkun kanssa (vaikka olenkin arkisin aamuäreä).

Palstamme Minna J:n kanssa olemme tätä harrastaneet muutaman vuoden. Ensin Minna tarvitsi yöpaikan Helsingissä työreissuja varten. Kun hän muutti Helsinkiin, on perinne jatkunut silloin tällöin. Ei haittaa, vaikka olisi arkipäivä, yökyläily kahdella työssä käyvällä aikuisella onnistuu vallan mainiosti. Tai jos aikataulut ovat erilaiset, niin toinen voi jäädä nukkumaan.

Aikuisten yökyläilyn ei tarvitse olla sitä mahdollisimman myöhään valvomista ja mahdollisimman paljon kaiken hauskan tekemistä. Minä ja Minna olemme joskus katsoneet molemmat omilta koneiltamme eri sarjoja Netflixistä eri huoneissa. On vain ollut ihanaa, kun on ollut ystävä samojen seinien sisällä, vaikka vuorovaikutus olisikin ollut nollassa. Yökyläily voi olla vain hiljaista yhdessä olemista päivän päätteeksi, että olisi vähemmän yksinäistä. Se voi olla hengähdystauko pienten lasten vanhemmalle, kun saa lapset hoitoon tai puoliso ottaa yhdeksi illaksi vastuun lastenhoidosta. Voi laittaa ja syödä ruokaa yhdessä tai olla laittamatta ja syömättä.

Miksei yökyläily voisi olla myös tapa tutustua paremmin uudehkoon tuttavuuteen? Lapsena oli niin mutkatonta, kun leikki jonkun kanssa kerran, niin oli jo ihan luontevaa pyytää yökylään. Mikseivät aikuiset voisi tehdä näin? Aikuiset ovat liian vakavia, haluan moisen loppuvan ja tutustua uuteen kivaan tuttavaan pyjama päällä! Silloin tosin olisi kai tarpeellista olla vuorovaikutusvalmiudessa.

Aion alkaa kysellä ihmisiä mun luo yöksi. Odotan innolla kaikkia väärinkäsityksiä, joita tästä mitä ilmeisemmin seuraa!

Hemuli

Kommentit

Mirka Maaria
Oisko tulta?

Jee, kiva kun kirjoitit tästä! Mainitsin kerran blogissa asiasta ohimennen. Oon harrastanut yökyläilyä aina. Lapsuuden ja aikuisuuden välillä ei tainnut olla minkäänlaista katkosta. Hammasharja on ollut parhaimmillaan varmaan viidessä aktiivisessa yökyläpaikassa. Silloin voi jäädä yöksi myös ihan suunnittelematta. 

Puolituttujen luona yökyläily on melkein yhtä kivaa kuin niiden kaikkein tutuimpien. Siinä oikaistaan nopeasti turhien tutustumiskiemuroiden yli. Viime viikot olen kuluttanut ystävieni sohvia ihan vain siksi, etten ole kestänyt yksinoloa. Parasta. <3

Anna yökylään (Ei varmistettu)

KUTSU MUT!!!

Hemuli
Oisko tulta?

No tule! :D

AnLottanen

Jee huippua! Yökyläily on yksi ihanimmista asioista.

Minä nautin siitä, kun saa olla rennosti yöhousuissa ja villasukat jalassa käpertyneenä ystävän viereen. Siinä on hyvä supattaa kuulumisia, jakaa iloja, vollottaa suruja, sillä matka kainaloon on hyvin lyhyt. Aikuisenakin sitä tarvitsee läheisyyttä (ainakin mä), siis sitä ystäväläheisyyttä

Opiskeluaikana asuin yhden rakkaan ystäväni kanssa. Vaikka meillä oli pieni koti, yhteinen koulumatka, sama seurakunta, useat samat kaverit, samat bänditreenit ja monesti samat lomat jomman kumman kotona, niin silti useasti iltaisin toinen otti oman patjansa ja hiippaili toisen huoneeseen - yökylään. Se oli ihanaa! Sai vielä viimeiseksi hihittää tai vollottaa ja toivottaa hyvää yötä. Siinä kyllä vahvistui myös ystävyys.

Minä ainakin ilmoittaudun talkoisiin mukaan! Lupaan kutsua ystäviä, kavereita meille useammin. Ja lupaan myös kutsua itseni kylään tutuille, nyt kun taas reissaan opintojen merkeissä etelämmässä. 

Ihanaa! Jaetaan elämää! Osallistutaan ja yökyläillään!

Anna Blue Eyes

Mäkin haluan Hemulille yökylään!

Hemuli
Oisko tulta?

Ihanaa! En arvannut, että tästä tulisi tällainen menestys! Kohta jaan vuorolappuja!

yksinäinen (Ei varmistettu)

ei oo ketään ketä pyytää. muute iha kiva ois.

Hemuli
Oisko tulta?

Yksinäisyys tuntuu just tolta. :-( Kuulostaa tosi raskaalta, ettei ole ketään, ketä pyytää. Jos sulla on voimia, niin mene johonkin harrastusporukkaan, missä vois tutustua uusiin ihmisiin. Vaikka seurakunnan toiminnasta voisi löytyä jotain, esimerkiksi vapaaehtoistoiminnasta saattaa löytää ihmisiä, jotka myös kamppailevat yksinäisyyden kanssa. Yhdessä tekemällä yksinäisyys vähän hellittää ja samalla tutustuu ihmisiin. Toivon sulle kovasti voimia ja uskon, että vielä tulee ystäviä. <3

RoseAndPepper

varmaan aika luonnollinen tapa tuo yökyläily, jos asuu paljon eri kaupungeissa ystäviä. Toisaalta sitten kun tilat ovat pienet tai tuntee toisen puolison huonosti jne. niin se nostaa kynnytsä yökyläilylle...

Hemuli
Oisko tulta?

Mä haluaisin just eroon kaikista "kynnyksistä". Lapsena riitti, että toinen oli kiva. Ei ollut kyse tilasta tai vanhempien tuntemisesta, toinen vaan oli kiva. :)

Mä ja Minna J. oikeastaan tutustuttiin näin, ensin oltiin vaan työkavereita, sitten työmatkoilla jaettiin huone, ja Minna majaili mun luona. Yhtäkkiä tunnettiin toisemme kuin vanha aviopari. :)

Kommentoi

You must have Javascript enabled to use this form.