Tytöille unelmia än yy tee NYT!

 

Kuva: Irene Suoninen

Tällä viikolla kirjotamme palstallamme kriiseistä muualla maailmassa. Kriisi voi olla sota, rakenteellinen ongelma yhteiskunnassa tai jotain, joka järkyttää lukuisten ihmisten jokapäiväistä elämää.

Minun kirjoitukseni siitä miksi tytöillä ei ole edes unelmia, on julkaistu aiemmin Kyyhkynen-lehdessä numerossa 3/2010

***

Vietin kesän Keniassa Nairobissa. Tiedättekö, mikä minua sapetti? No aika moni asia kuten arvata saattaa, mutta erityisesti seuraava: keskustelin kenialaisen miespuolisen ystäväni kanssa kenialaisista, afrikkalaisista lapsista ja nuorista. Ystäväni kertoi, että lähes jokaisen kenialaisen pikkupojan unelma on tulla isona ammattijalkapalloilijaksi tai rap-artistiksi. Kysyin häneltä, että entä mistä pienet tytöt unelmoivat. Hän oli hiljaa. Harva poika saavuttaa tämän unelmansa, mutta ainakin heillä on unelmia – tytöillä ei ole edes niitä.

Haluatteko naisten strategisia numeroita? Täältä pesee: 60 prosenttia maailman lukutaidottomista ihmisistä on naisia. Yli sadasta miljoonasta koulutuksen ulkopuolella olevasta lapsesta 70 prosenttia on tyttöjä. Kehitysmaissa kuolee vuosittain 530 000 naista raskauteen tai synnytykseen. Saharan eteläpuoleisessa Afrikassa niihin kuolee päivittäin 1500 naista. Sexy, huh?

Vahvat naiset esiin!

Naispuolinen nairobilainen ystäväni saapui eräänä päivänä koulusta kotiin. Kotona oli vieraita, ja vanhemmat vaikuttivat levottomilta. Ystäväni kummasteli hetken, keitä nämä vieraat olivat, kunnes hänelle alkoi selvitä, että tässähän oli hänen tuleva aviomiesehdokkaansa vanhempineen. Voi pojat, oli ystäväni ajatus.

Nuoret ohjattiin toiseen huoneeseen tutustumaan toisiinsa rauhassa. Ystäväni kuitenkin tiesi jo, mitä halusi.

– Kuulehan Jacob, vai mikä olitkaan, minä: huonoa vaimomateriaalia, joten älä edes kuvittele mitään ja ala sen sijaan keksiä syytä, miksi et halua avioitua kanssani, sillä kohta me menemme takaisin tuonne, ja sinä kerrot sen syyn – olkoon se vaikka, että henkilökemiat eivät kohdanneet, minua ei itse asiassa edes kiinnosta, mitä kerrot, mutta me emme ole menossa naimisiin, ja valitettavasti sinun mielipiteelläsi asiassa on tässä  kulttuurissa enemmän painoarvoa kuin minun, ystäväni tykitti, ja häitä ei vietetty.

Kaksi kertaa kyseisen episodin jälkeenkin kotona oli odottamassa ylkä ystävälleni, mutta lopputulos oli aina sama: ei häitä. Kolmannen kerran jälkeen ystäväni vanhemmat alkoivat ymmärtää, että sulhot eivät olleet nirppanokkia, vaan heidän tyttärellään ei yksinkertaisesti ollut aikomustakaan astua avioon. Siispä kiristämään. Ystäväni sai kaksi vaihtoehtoa: painua ulos kodista tai kelpuuttaa yhden miehistä. Valinta oli helppo – työpaikka ja oma asunto, hei hei perhe! ”Helppo” omanarvontunnon kannalta, rakkaus omaa perhettä kohtaan ei sillä valitettavasti katoa. Mutta mitä ihmiselle jää, jos hän luopuu itsestään?

Ystäväni on poikkeuksellinen kenialainen nainen. Hänen onnensa oli, että hänellä oli hyvä koulutus, jonka ansiosta hän pystyi hankkimaan töitä – se on ennemminkin poikkeus kuin sääntö. Mutta merkittävintä hänessä oli rohkeus ja vahvuus naisena kenialaisessa kulttuurissa, sillä jos kasvaa maassa ja kulttuurissa, joissa naisella ei ole oikeudellisesti lähellekään tasavertaista asemaa miehiin nähden, naisten ihmisoikeuksista naurattaa edes mainita, ja kulttuuri ei kannusta naisia itsenäisyyteen tai minkäänlaiseen vallankäyttöön, niin damn you woman, mistä sait kaiken tuon itsekunnioituksen ja omanarvontunnon?! Ihailen sinua.

Kolutus, koulutus ja koulutus

Mitkä asiat sitten pitävät useissa kehitysmaissa naisten asemaa heikompana? Vyyhti on aivan liian suuri purettavaksi pikkuruisen kulttuurilehden artikkelissa. Tiivistän asian ratkaisukeskeiseksi: tytöt ja naiset on koulutettava – tämä pelkästään jo edesauttaa ongelmavyyhdin purkautumista: koulutettu nainen todennäköisemmin muun muassa avioituu myöhemmin, hankkii vähemmän lapsia, suunnittelee raskautensa, osaa huolehtia terveydestään, osaa huolehtia lapsiensa terveydestä, koulututtaa omat lapsensa, pystyy olemaan taloudellisesti riippumaton ja täten tekemään itsenäisiä päätöksiä.

Naisten vaivat

Yksi suurista ongelmista on, että naisten terveydenhoitoon ei panosteta tarpeeksi. Synnyttäminen on kehitysmaissa edelleen hengenvaarallista, tilanne oli sama Suomessakin vielä 40-luvulla, mutta nyt Suomi on yksi äitiysterveyden kärkimaita.

Useissa kehitysmaissa naisilla ei ole mahdollisuutta raskauden ehkäisyyn, ei mahdollisuutta aborttiin, ei mahdollisuutta synnytykseen koulutetun henkilökunnan valvonnassa, ei mahdollisuutta synnytyksen aiheuttamien komplikaatioiden hoitoon. Ja mitä tästä seuraa? Naiset tulevat raskaaksi tahtomattaan, liian monta kertaa, liian tiheään tahtiin ja liian nuorina. Liian monta, koska jokainen raskaus on keholle rasitus etenkin silloin, kun terveydenhoito on muutenkin retuperällä. Liian tiheään, koska keho tarvitsee aikaa palautua edellisestä raskaudesta ja synnytyksestä ennen seuraavaa. Liian nuorena, koska 15–19 -vuotiaiden tyttöjen riski kuolla raskauteen tai synnytykseen on kaksi kertaa suurempi kuin aikuisella naisella, 15-vuotiailla riski on viisi kertaa suurempi.

Jos aborttia ei saa laillisesti tai ammattitaitoisen ihmisen suorittamana, se teetetään ammattitaidottomalla ihmisellä tai tehdään itse, ja niihin pääsääntöisesti kuollaan. Tämä on realiteetti, haluttiinpa sitten kuinka vedota seksistä pidättäytymiseen tai syntymättömän lapsen oikeuteen – niihin vetoaminen on tietämättömyyttä realiteeteista, kehitysmaiden naisten tilannetta aliarvioivaa ja todellisia ongelmia väheksyvää.

En ole vielä nähnyt synnytystä Strömsössä, mutta riski, ettei se sielläkään menisi iloisesti laulaen ilman koulutettua henkilökuntaa, on suuri. Jos synnytyksen aikana ilmenee komplikaatioita, matka sairaalaan on useilla kehitysmaan naisilla liian pitkä, kulkuvälinettä ei ole, ja tämän takia usein sekä lapsi että äiti kuolevat.

Pitkittyneessä synnytyksessä synnytyskanavaan jumiin jääneen lapsen kallo painaa synntyskanavan ja peräsuolen välisen seinämän puhki, ja siitä riemusta syntyy fisteli. Nainen menettää pidätyskykynsä, uloste sekoittuu virtsaan, ja tämä eriteyhdistelmä valuu aiheuttaen pahaa hajua naisessa. Sen lisäksi, että lapsi yleensä kuolee, joutuu nainen fistelinsä kanssa sosiaalisesti eristetyksi. Mies jättää, eikä kukaan halua olla haisevan naisen seurassa. Fisteli on korjattavissa noin 200 euron operaatiolla, mutta tästä eivät monet naiset tiedä, heillä ei ole siihen varaa tai mahdollisuutta päästä operaatioon. Ai niin, fisteli oli suomalaistenkin naisten riski synnyttäessä ennen äitiysterveydenhoidon kehittymistä.

Kaikki lähtee asenteiden muutoksesta

Miten naiset sitten saadaan koulutettua ja terveydenhoito kuntoon? Asenteiden naisiin on muututtava. Naisia ei voida nähdä vain naitettavina tyttärinä, vaimoina ja äiteinä. Sukupuoliroolit kulttuurissa, niiden aiheuttama työnjako, lainsäädäntö, ihmisoikeudet – ihan kaikkeen vaikuttaa pinttynyt ajatus, että naiset ja miehet ovat ratkaisevalla tavalla erilaisia ja siten arvotettavissa muun kuin ihmisyyden perusteella.

Ja vielä unelmista

Maissa, joissa naisten asema on huono, tarvitaan nairobilaisen ystäväni kaltaisia naisesikuvia. Tyttöjen ainoita esikuvia eivät voi olla naiset, joilla on mies, joka ei lyö, tai naiset, jotka tanssivat vähäpukeisina taustalla rap-artistimiehen viedessä pääroolin. Ilman esikuvia naisjohtajista, kaikenlaisista naisista vallassa – olipa se valta poliittista, kulttuurista tai muunlaista valtaa – ei synny yleisiä unelmia siitä, mitä kaikkea tytöstä voi naisena tulla.

Hemuli