Unelmat kertovat meistä

World Visionilla on meneillään unelmapankanja.  Sivulla esitettävät köyhien maiden lasten unelmat koskettavat. Unelmat lukutaidosta ja lämpimistä öistä saavat minut tuntemaan syyllisyyttä. Voisinko minä tehdä asian eteen jotain? Voisin ja paljonkin.

Vuosia sitten sain viettää  aikaa Brasilian slummissa ja muistan sieltä, että  superköyhät ihmiset olivat hämmästyttävän iloisia. Suomeen tullessa hapannaamojen ankeutus viilsi sydämeen. Minä haaveilen, että monenlaisesta aineellisen hyvinvoinnin keskellä voisimme olla Suomessakin iloisia. Ja osaisimme haaveilla asioista, jotka ovat hyväksi.

Poikani haaveilee siitä, että saisi koiran ja oman tietokoneen.  Luultavasti hänen on mahdollista saavuttaa elämänsä aikana molemmat.  Minä haaveilin lapsena siitä, että minusta tulisi isona äiti ja kampaaja. Ensimmäinen on toteutunut ja omia ja toisten hiuksia leikkaan ja värjään harrastustyyppisesti.

Tänä syksynä meidän perheessä  on toteutunut unelma, jota emme oikein uskaltaneet täysillä edes unelmoida.  Olemme saaneet kontaktin poikani biosukulaisiin.  Uuden yhteyden myötä olemme saaneet uusia sukulaisia. Bonuksena on sekin, että pojan haaveilema koira asuu bioisovanhempien luona. Elämä on aika jännittävää. Kannattaa uskaltaa unelmoida. Itselle. Läheisille. Maailmalle.

Unelmat voi sanoa rukouksessa Jumalalle. Hän on luvannut kuulla.

– Minna T.