Unelmien muovipussimatto

Kerroin blogissa aiemmin epäonnisesta virkkausurakasta. Sain monia hyviä jatkoideoita muovisten viisikulmioiden jatkojalostamiseksi, kiitos niistä. 

Olen jatkanut urakkaa, vaikka se on tuottanut hiustenrepimistä ja epätoivoakin. Asuinkumppanini ovat saaneet kuulla iltaisin: ”Ei tästä taida mitään tulla” tai ” Kyllä tästä varmaan jotain tulee, muttei sellaista kuin piti”. Joskus kun palaset osuivat kohdalleen oikein kivasti saatoin jopa sanoa ”Hyvä tästä tulee, ehkä valmiskin joskus.” Virkkasin nimittäin paloja yhteen aina vaan, paloja venyttäen ja kiskoen.

Ajattelin silloin ja ajattelen edelleen, että virkkaaminen on enemmän kuin vain koukun ja langan yhteispeli, se on elämän kutistamista ja yhteen solmimista väreissä, tunnelmissa ja vapaassa ajatuksenjuoksussa. 

Valmis siitä tuli. Ei ehkä mikään innovaatio, mutta hauska ja elämäänähnyt. Arjen pienet asiat kulkevat yhtä aikaa suurten unelmien kanssa. ”Ei tästä taida mitään tulla” tai ” Kyllä tästä varmaan jotain tulee, muttei sellaista kuin piti” tai ”Hyvä tästä tulee, ehkä valmiskin joskus.” kertoo yhtä paljon hiljaisten unelmien kehittymisestä kuin arkisten käsitöiden valmiusasteesta. Toivoa on, unelmoi!