Vaali tapaa, niin tapa vaalii sinua.

Vietin viikon liikuntarippileirillä. Muut osallistujat olivat säännöllisesti liikkuvia, hoikkia ja lihaksikkaita, hyväkuntoisia. Ja sitten olin minä, jolla ei ole omasta mielestään ollut aikaa liikkua. Ensisijaiselle liikuntahenkiselle papille tuli este ja minut pyydettiin aikas nopealla varoitusajalla mukaan.

Viikon aikana sain kokeilla ultimatea, jalkapalloa, pesäapalloa, zumbaa, itämaista tanssia, valssia, afrikkalaista tanssia, erilaisia hippoja ja uintia. Päätin, etten jää voivottelemaan surkeaa kuntoani tai huonoja taitoja. Ja varsinkaan ylimääräisiä kiloja. Yritin osallistua kaikkeen rohkeasti. Yhdessä liikkuminen oli mukavaa ja yhdistävää ja liikunnallisen ilmapiirin innoittamana kävin jopa itsekseni lenkillä.  Omille tanssiaskelsekoiluille sai mukavien ihmisten seurassa nauraa. Liikunnan jälkeiset ilmaiset endorfiinit saivat minut ihmettelemään, miksi olen luopunut kiireessä juuri tästä. Tunsin itseni sekä levänneeksi että energiseksi.

Kotiin palattuani päätin tietysti muuttua liikuntaihmiseksi. Mutta kyllä se on vaikeaa. Leirillä mukana ollut zumba-ohjaaja ei valitettavasti muuttanut meille eikä päiväohjelmassani ole pakollista kahden tunnin liikunta-aikaa, niin kuin leirillä. Yritän saada liikkumisen osaksi arkea, vaikka kaikki muutos on toki hankalaa. Ihminen on tapojensa orja.

Jotain samaa liikunnallisen elämäntavan ylläpitämisessä on suhteessa hengellisiin harjoituksiin. Jos niitäkään ei ole tottunut harjoittamaan ja rukous ja raamatunluku ei ole tullut tavaksi, jäävät nekin helposti pois päivärutiineista.  Silti kaipuu Jumalan läheisyyteen voi jäädä. Yksin rukouskin voi olla kankeaa ja avuksi tarvitsisi yksittäistä  ihmistä tai ryhmää. Säännöllinen rukous auttaa tuntemaan sekä omaa sisintään että Jumalaa.

Vaali tapaa, niin tapa vaalii sinua, sanotaan.  Tahtoisin olla sekä tapakristitty että tapaliikkuja. Kumpaankin tarvitsen apujoukkoja  sekä taivaasta että maanpäältä.

—————————————————————————————

Kuvat: Lauri Kananen