Vain saduissa kengät on lasia

Toisille koti on paikka, jossa ei ole hyvä olla. He toivovat, että jossain olisi oikea prinssi, joka tulisi sovittamaan lasikenkää heidän jalkaansa. Oman arjen painajaisuni päättyisi ja saisi uudenlaisen elämän jossain toisaalla. Pääsisi elämään sitä elämää, joka kullekin on todella tarkoitettu, ei sitä johon on jostain syystä ajautunut.

Jotkut taas kaipaavat kotiin. Kotiin maailmalta, kotiin vieraasta seurasta, lapsuuden kotiin aikuisten maailmasta. Jos voisi kopauttaa punaisten kenkiensä kantoja yhteen niin kuin Dorothy ihmemaassa. Sanoa kolme kertaa, ettei ole kodin veroista paikkaa ja olisi jo perillä.

Suomalaisissa sanonnoissa kengät eivät ole lasikenkiä tai punaisia silkkikenkiä. Täällä kengät on kolhot saappaat. Ne on usein niin vaikea täyttää. Ja jos ne on onnistunut täyttämään, saappaat jalassa on monen toiveena kuolla. Kuolla työnsä äärelle, koska toimeton on laiska.

Englanninkieliset asettuvat puheissaan toisten kenkiin, kun he asettuvat mielessään toisen ihmisen asemaan. Amerikassa tietyillä suurkaupunkialueilla on ollut tapana heittää tennarit nauhoistaan roikkumaan puhelinlankoihin. Kenkien omistaja on päässyt hengestään jengisodassa ja hänen korkealla riippuvat kenkänsä on varoitus muille.

Joskus kuulee, että sillalta hypänneet ovat jättäneet kenkänsä jälkeen. Ikään kuin ne olisi ollut liian hankala täyttää tässä elämässä. Ne kengät jotka eivät sopineet jalkaan on jätetty taakse. Kengät jotka hiersivät, kengät joissa oli kivi, kengät jotka eivät sopineet vaikeakulkuiseen maastoon. Ehkä kukaan ei asettunut heidän kenkiinsä.

Kuva: Catherine/Flickr